Tällainen asia mietityttänyt tässä viime aikoina. Meistä jokainen saa sosiaaliavustuksen vähintään elinkuluihinsa. Siinä on itselläni ainakin monta kymppiä ylimääräistä joka kuukausi. Itse käsitän että on kaksi tapaa suhtautua rahaan - itsekäs tai epäitsekäs. Näin humanitaarisen kriisin aikoina, keillä meistä on varaa pyöritellä peukaloitaan ja sitten myöhemmin sanoa että 'no olin minä sentään humanisti' - 'kuuluin minä sentään ihmisoikeudet-galtsuyhteisöön'.
Ajat ovat rankkoja, ja ne kutsuvat suoraan toimintaan. Kolmannen maailman köyhien kohdalla ongelma on raha, jota meillä on, jota heillä ei ole, jota emme halua antaa sinne. Ja JOKAINEN meistä on tästä vastuussa. EIVÄT vain sikariportaan ökypohatat.
Aiotko SINÄ antaa rahojasi hyväntekeväisyyteen?
Kysyn vain.
www.amnesty.fi/
www.unicef.fi/
Tärkeintä on kysyä itseltään: "olenko minä ahne?". Ja muistaa että pienikin apu, säännöllisesti annettuna, vaikuttaa muutoksen toteutumiseen.
