IRC-Galleria

HUOMENNA!<3

Ovet 14:00
White Flame 14:45
Haloo Helsinki 16:15
Negative 17:45
Kotiteollisuus 19:15
Klamydia 21:00

White Flame on kiinnitetty Tammerfestin Noste-lavan ilmaiskonsertiin lauantaille 11.7.2009.

Festarikansan villitsevät White Flamen lisäksi Itkevä tyttö, Lines of Leaving, Tuhkalehto, Today´s Special ja lisäksi yksi myöhemmin nimettävä esiintyjä. NOSTE-lavalla kuullaan bändejä lauantaina
klo 16-21.

Konsertti on ikärajaton ja ilmainen!


Keikka-auto startataan hyvin aikaisin aamulla Rovaniemeltä, josta bändi lähtee taittamaan pitkää matkaa edellisen päivän Simerockin keikan jäljiltä.

http://www.whiteflamemusic.com
http://www.myspace.com/whiteflamemusic

Viikonloppuna oli hauskaa. :D Eka perjantaina yhelle kaverille yöks ketä en ollu nähny pitkään aikaan, oli ihan helvetin hauskaa. :D Sitte lauantaina eka Matthaun keikalle Koskariin kaverien kans ja sieltä samalla porukalla Vuoltsulle kattoo Nitrokissiä ja White Flamee. :D Sitte Noora tuli meille yöks ja sitte sunnuntaina kaupunkii taas kaverien kans! :D

Kiitos:
-Iida <3
-Tiina <3
-Petra <3
-Emppu <3
-Eve <3
-Laura <3
-Salla <3
-Noora <3

Lauantaina 21.3. White Flame heittää akustisen keikan Tampereen Vuoltsulla yhdessä Nitrokissin sekä naisenergiaa mukanaan tuovan Lob Norin kanssa. Samassa yhteydessä on mahdollista kuunnella uutukainen albumi alusta loppuun ensimmäisten joukossa. Tule siis ajoissa! Tapahtuma on päihteetön.

Aikataulu:

Ovet 18:00
Lob Nor 19:00
Nitrokiss 20:00
White Flame 21:15

Tour Bus Diariesin ensimmäinen single on otettu ympäri Suomen lämpimästi vastaan. Viimeisimpänä kappale murtautui Suomen suurimman radiomedian SBS:n paikalliskanavien soittolistoille. Näin ollen White Flamea on kuultavissa Radio 957:lla (Tre), Radio Megalla (Oulu), Radio Sadalla (Turku) ja Radio Jyväskylällä. Myös Radio Rock pyörittää kappaletta tasaisella viikkotahdilla eetterissään.

http://www.whiteflamemusic.com

White Flame

http://www.youtube.com/watch?v=_obfX5rgDyg
http://www.youtube.com/watch?v=Pw8EvtGt6VQ
http://www.youtube.com/watch?v=sWy8V9o30BE
http://www.youtube.com/watch?v=W-3KFV0WTjw

Levyn tuloon on vielä reipas kuukausi, mutta ajattelin näin tekstimuodossa antaa kiinnostuneille pientä vihjausta siitä mitä tuo Tour Bus Diaries on syönyt sisäänsä. Hitto, samalla voisi vaikka kuunnellakin kyseisen tuotoksen!

Kannesta kun lähtee niin siinäpä komeilee uljas bussi pornobaarin edustalla. Kuvastaa kyllä meidän meininkiä ja pari hauskaa yksityiskohtaakin tuohon on onnistuttu upottamaan. Pevelle vaan terveisiä! Kuvat kansiin on ottanut Leppäviidan Joonas. Mukava jannu jolla on asiallinen ote bändikuvaamiseen. Sama sankari on vastuussa mm. Tampere Goodwill Rockersin fotoista. Kansien toteuttaminen oli White Flamen kannalta tutuissa osaavissa käsissä. Viilto pani jälleen parastaan kootessaan sopivan rähjäisen kiertuepäiväkirja-tyyppisen kokonaisuuden. Tällä kertaa haluttiin tehdä klassisempi booklet joka on aseteltu pyöreäkulmaisiin Super Jewel kansiin. Mutta kuten edellisissäkin, myös TBD:n kansissa riittää pähkäiltävää ja löydettävää. On sit hauska vuoden päästä kattella että mille typeryyksille White Flame on 09 naureskellut =)

Mutta sitten itse sisältöön!

Catwalk Surprise - Tall Thin In

Levy alkaa punaiselta matolta jossa kamerat välkkyy ja naiset on nättejä. Nopeasti kuitenkin tulee se klassinen "totuus", kun eka sinkkubiisi Tall Thin In alkaa. Biisi päivittelee nuoruuden ihannointia ja muovisten ihmisten onttoutta. Köörit onnistui kyllä hienosti, ja niitä piisaa. Oli alusta asti selkeä avausraita ja aika nopeasti nousi loogiseksi sinkkuvalinnaksi monipuolisuutansa takia. Nousi myös ekojen joukossa tiensä livesettiin.

FU&

Menobiisi. Koostuu kahdesta Sammyen reeneissä pyörittämästä riffistä jotka melkein samalta istumalta kursittiin yhessä kasaan. Ensimmäisiä koko katraalla sävellettyjä biisejä siis. Tää on kai niin lähellä Audioslavea mihin me päästään, tiä sit onks se hyvä vai huono asia =) Huomionarvoista: C-osassa pääsin heittämään vähän Beat Boxingia, se oli helkkarin hauskaa. Ei kai muuta ko sentteri pystyyn, F U and I will have my FUN!

No Good

Tämä se on sitä kamaa mikä erottaa meidät mun mielestä suuresta osasta muita rokkiryhmiä. Onnistuttiin tekemään überhimokkaasti keinuva biisi jonka tahdissa on erittäin hyvä lempiä lähimmäistään. No Goodissa on mun suosikkisoolo tältä levyltä. Ehkä joku hoksaa kenen suuntaan tuossa kumarretaan(ja syvään!) Meillä oli mahtavat torvisessiot tällä levyllä, kiitokset niistä vielä kerran Juho, Antti ja Janne!

Dancing With Her Sister

Tuttu biisi keikoilta varmasti monelle. Tää on näitä biisejä mitä jokaisella bändillä vaan kuuluu olla. Kunnon no nonsence-meininki ja suoraviivaista perushyväkästä. Mukava boonus biisissä on Slide-kitara, joka voisi kyllä jo hiljalleen tehdä paluun maistream-musaan. Tässä biisissä kerrataan pokauksen alkeet :kaverin kautta se onnistuu =)

Disrespect - Frontrow Girl

Avausintro perustuu tositarinaan jolle ollaan bändin kesken naurettu varmaan puoli vuotta. Saatiin vielä tarinan kertoja esiintymään tuolle trackille. Hiphop on siistiä mutta kyllähän ne uhkaa viedä meidän rokkitukkain naiset ja sehän ei käy laatuun. Frontrow Girl kertookin tästä "takaisinvalloituksesta" samalla kun pähkäillään ylipäätään keikoilla käyvän kansan tapoja ja tekemisiä. Biisi yhdistää jännästi 90-luvun "nu metal" saundia 70-luvun savuiseen rokkiin. Kuulemma veljeni Jacko kävi salaa vetämässä jotain ähkäisyjä ennenkun suhahti jonkun uniin takaisin. Siistit lasit, bro.

Certainly Something

Tämä uhkapeli kannatti. Certainly Something ei lähtökohtaisesti ollut biisi jollaisia me ollaan totuttu tekemään, mutta ajateltiin että "katsotaan mihin tämä tie vie". On sopivassa suhteessa kepeä "iisibiisi" jonne saatiin upotettua muutama aikas mehukas WF-triksu. Hintsasen Sami lauloi tässä ja muutamassa muussa biisissä stemmoja. Kivasti osuu kyllä saundit yhteen. Certainly kuuluu myös niihin biiseihin mitä nelistään reeniksellä kyhäiltiin.

The Ground

Rapulabiisi. Jossain tien päällä A:n kanssa harmiteltiin kun ihmiset eivät aina tajua kuinka elo on rankkaa tuolla tien päällä ja kuinka sitä voisi biisin muodossa valottaa. Parhaiten sanoma kiteytyy tokassa säkeistössä: "Two hours 'till the show, there I'll be at my best. 'till that huor I guess I'll just keep on a fix that'll get me there." Niinhän se menee että aina ennen keikkaa saa tapella väsymystä, vitutusta, nälkää tylsyyttä, rapulaa tai noita kaikkia vastaan. Siinä jeesaa millon mustikkakeitto, millon jekku. Jony taitaapi soittaa WF-aikaset ensimmäiset tuplabassaritrikit.

Twins

Tätä biisiä kun kuuntelee nii jumppaamaan pitäis lähteä neonvärinen hikipanta ottalla! Nimi kertoo kaiken olennaisen, biisi kertoo kaksosista. Kaksoset on hieno asia. Niitä on monensorttisia. Tuottaja Latomaa oli ihmeissään että kuka tekee rokkibiisejä C:stä. No mehän tehtiin! Ekan kertsin jälkeen tuleva lehmänkello on omistettu muuten Stenmanin Simolle!

Shouldn't Been Messin'

Tän biisin tein kun oltiin Englannissa rundaamassa. Meillä oli majapaikassa jatkot joissa Satan's Head oli roolissa. Tätä on jonkun verran livenä jo kuultukin, sekä sähköisesti että akkaroituna. Aina kun tätä kuuntelee tekisi mieli laittaa popliinitakki päälle ja Tommy Gun laulamaan. Sen verran on häijyä gangsteritunnelmaa saatu kaivettua. One two a two-two two...

2 become #1

Jälleen yksi hyvä perusrock-jyrähdys. Biisi kiteyttää sen mitä monella miehellä joskus on mielessä ja mitä sen eteen oltaisiin valmiita tekemään. Bitterien Raffe kävi puhaltamassa harppua ja Anthon kaivoi toistamiseen slideputkensa esiin antaakseen biisille vielä sopivan blues-boostauksen. Tästä biisistä löytyy ehkä koko levyn makein rumpufilli.

(No) Frozen Angels

Tämä biisi sai alkunsa Yesterday's Newssia tehdessä ja oli alusta asti duettobiisi. Kun ekalla levyllä kävi yks M.M. niin ajateltiin että jatketaan hyväksi havaitulla meiningillä. Hienoa että päästiin Matthaun kanssa duunaamaan, sen miehen meiningistä kun ei voi olla diggaamatta. C-osa onnistui mielestäni helkkarin hienosti luomaan 40-luvun horror movie henkeä.

Life We Never Had

Albumin ainoa balladi onkin sitten sellainen teos että itseäkin hirvittää. Biisiin onnistuttiin sisällyttämään hillittömän paljon kamaa. Miksatessa oltiinkin Anthonin ja tuottaja Majurin kanssa ihmeissään että mihinkä ne kaikki mahdutetaan. Niin vain saatiin mahtumaan ja kokonaisuus on kaunis kantrihenkinen viisi ja puoliminuuttinen. Life We Never Had on ikäänkuin prequel edellisen levyn Miss U:lle, valottaen miten tarinan pariskunta aikanaan joutui eroon toisistaan.(herkkää on kuin Helsingissä juu) Lopun fiilistelyissä kulkee muuten 11 eri melodiakulkua. Koita bongailla ne kaikki =)

Gone By Tomorrow

Päätösraita. Gone By Tomorrow oli ylijäämää ensimmäiseltä albumilta. Se ei kerennyt mukaan koska teksti ei alunperin ottanut tullakseen. Olen kova sarjakuvadiggari ja musta aina tuntui että tässä biisissä oli sellainen supersankari-fiilis. Sitten näin trailerin tulevaan Wolverine-leffaan ja löysin biisin sisältä sen tarinan. Gone By Tomorrow on myös hyvä tapa sanoa "yhdet vielä ja sitten lasku".



Te joudutte vielä hetken venaamaan, mutta kun levy tuossa reilun kuukauden päästä ilmestyy niin lukaiskaapa nämä turinoinnit uudestaan. Ja mieluusti lueskelen sitten teidän fiiliksiä lopputuloksesta. Toivottavasti diggaatte =)

Moikka! Meikä pyörittää jatkossa noita Tampereen Klubilla tapahtuvia All Age -S- Sunday-klubeja.
Nyt kevään mittaan on ainakin mun mielestä hyviä nimiä luvassa ja lipunhinta on mukavan alhainen.

Noita tapahtumia saa mainostaa niin paljon kuin haluaa!
All Age -S- Sunday löytyy netistä seuraavasti:

Irc-galleria All Age -S- Sunday
Facebook http://www.facebook.com/reqs.php#/group.php?gid=46817904614
Myspace http://www.myspace.com/allagessunday

Tervetuloa!

8.2.2009 Hybrid Children, Day Eleven, SnoWhite
22.3.2009 Private Line, Nitrokiss, The Bitterlicks
5.4.2009 Matthau Mikojan, Incredible Nothing, Blanko
10.5.2009 Bloodpit, White Flame + yksi myöhemmin varmistuva

Kun unirytmi on mennyt epämääräisten työvuorojen ja alkoholin seurauksena hyvinkin vituilleen, on aina mukava herätä aamulla ja kerätä kamansa keikkareissua varten.

Kello neljäntoista kokoontuminen treenikämpällä toi paikalle muitakin epämääräisen väsyneitä ja huonolla huumorilla varustettuja hahmoja, joiden tarkoitus olisi viettää viikonloppu yhdessä. Ei muuta, kun kamat ”Liskoon” ja kohti lähimpää kaljaparatiisia, jossa pari pussillista vanhoja hylsyjä vaihtui näppärästi lähes viiteenkymmeneen korkkaamattomaan juomatuotteeseen. Jotkut sankareista ostivat pari pussillista fisherman’s friendejä ja kävivät hakemassa paikallisesta A –kaupasta tuotteen yhdistettäväksi pastillien kanssa... Voisin sanoa, että ihan hyvät lähtökohdat lähes kolmen vuorokauden ja yli 800 kilometrin keikka(sekoilu)reissulle. Vielä, kun Liskoon viritettiin kymmenen D –kokoista paristoa aamupalaksi nauttiva BoomBlaster -rokkikone ja kovalla rahalla mukaan palkattu DJ iPod pyörittämään toivemusaa.

Oli vihdoin aika jättää Tampere taakse...

Suunnaksi otettiin Seinäjoki, jossa oli tarkoitus soittaa viikonlopun ensimmäinen keikka Bar15:sta yleisölle. Jared ja Markku valtasivat Liskon etupenkit ja itse bändi tunnetusti siirtyi takatiloihin ”Nokian veden” ja oluen kanssa. (”Kyllä tekniikan porukkaakin saatetaan sitten hyvän työn jälkeen muistaa parilla keskioluella.”) Jared ratin takana polkaisi Liskon hyperajoon ja matka taittui kuin siivillä... kenellekään ei tullut mieleen pitää edes kusitaukoa ennen Jalasjärven Juustoporttia. Erikoista toimintaa tältä porukalta, varsinkin kaiken sen juoman jälkeen mitä alkumatkasta oli nautittu. Enää siis n. 35km jäljellä... I can not believe that!

Perillä auto taiteltiin jokseenkin pienikokoiselle baarin takapihalle, josta kamat tuli roudata sisätiloihin. Iloinen, hassua kieltä puhuva ja Juha nimeä kantava henkilö otti meidät mitä parhaiten vastaan ja näytti meille baarin salat. Kamat pystyyn ja soundcheck läpi. Lavalla kuulosti aivan mahtavalta ja syykin siihen selvisi seuraavana aamuna. Lava oli rakennettu entisen (Seinäjoen ensimmäisen?) studion äänitystilan paikalle. Lisää näitä baareihin!!! Mutta ei mennä vielä sen enempää huomiseen aamuun, koska silloin luultavasti on mitä hirvein krapula... Koko porukka siitä sitten viereiseen Kebab –mestaan safkalle ja sekoittamaan koko putiikki. Eivät varmaan halua koskaan nähdä tätä bändiä siinä liikkeessä uudestaan, koska tilaamisen voi hoitaa vaikeasti tai erittäin vaikeasti. Jälkimmäinen onnistui meiltä jälleen leikiten, mutta saatiin lopulta kuitenkin ruokaa. Safkan jälkeen tsekkaamaan majapaikka ja valmistautumaan illan keikkaan.

Epämääräinen settilista väännettiin jälleen kymmenen minuuttia ennen keikkaa takahuoneessa. Sen jälkeen tarpeelliset juomat lavalle ja rokkaamaan. Täytyy sanoa, että varmaan yksi tämän porukan parhaimmista keikoista. Lavalla oli helvetin hauskaa (ainakin allekirjoittaneella) ja kaikki taisivat soittaakin lähes oikein. Mahtava fiilis ja lisää kaljaa koneeseen. Juha tuli backstagelle kiittelemään hyvästä keikasta ja kerrankin saatoimme olla samaa mieltä asiasta. Tarjosi vielä jekkushotitkin. Asia Äijä! Täytyy kyllä keikkapaikalle ja henkilökunnalle antaa 5+ tähteä! Näin homman pitää toimiakin, jotta ketään ei koskaan vituttais! Sitten vaihtamaan muutama sana paikallisten kanssa baarin puolelle...

Äkkiä sitä löytyikin pöytäseurue, jonka meininkiin liityimme mukaan. Diggailivat musasta ja muutenkin asiallista porukkaa. Muistaakseni yön hämärinä tunteina pöydässä taidettiin jamitellakin... tai ainakin joku soitti jotain kitaraa ja jotain biisiä... ja jotain... Tässä vaiheessa kirjoitusta ”jotain” –sanan ja kolmen pisteen käyttö kasvaa suoraan verrattuna nautitun alkoholin määrään... Markku muistaakseni kertoi keikan jälkeen nappaneensa 4 shottia ennen illan miksausduunia ja eihän se siihen jäänyt. Lopputuloksena oli se, että paikallinen järkkäri tuli iloisesti hymyillen ja naurahtaen toteamaan meille pöytään ”viittittekö tosta kohta viedä tuon teidän miksaajan tuonne bäkkärin puolelle, kun sillä ei näytä menevän hirveen vahvasti”. No mitä mitä... Herrallahan oli oikein hyvä fiilis siinä viereisessä pöydässä, pää kenossa ja tajunnan rajamailla. No hienostihan se siitä vielä virkisty ja bileet jatkui pilkkuun asti... vähän ylikin.

Aamu olikin sitten taas mielenkiintoinen. Kuusi hahmoa kömpii ulos leirikoulumaisesta majoitustilasta ja näky oli varmasti epämääräinen. Näinä tunteina on aina yhtä mukavaa palata edellisen illan keikkapaikalle kantamaan soittokamoja autoon. Taas kerran lähtee pisteet Juhalle, joka iloisin mielin päästi meidät aamulla baariin ja keitti vielä pannullisen kuumaa kahvia helpottamaan hahmojen oloa.

Sitten Liskon nokka kohti Kalajokea. Navigaattori keksi meille taas sen omasta mielestään parhaimman reitin, jota se ei todellakaan ollut. Seurauksena tästä mutkaisella tiellä krapulassa ajaminen tuotti joka hahmolle hirvittävän olotilan ja meinasimme jäädä matkalla kertaalleen rekan alle. Perille kuitenkin pitkän ja tuskallisen matkan jälkeen päästiin ja vuorossa oli jälleen roudausta.

PA ja Backline autosta ja kamat pystyyn. Sitten alkoikin ilmetä ongelmia. PA ei toistanut ollenkaan ylä-ääniä. What a fuck? Se on hienoa roudata 400km PA kalustoa autossa ja todetta, että se ei toimi. No siinä sitten ihmeteltiin ja soiteltiin puhelimella ja ihmeteltiin lisää. Näinä aikoina on hieno todeta, että meillä on Markku matkassa hoitamassa tekniikkaa. Jostain se mies kaivoi meille toisen pienen PA setin, joka oli ilmeisestikin tarkoitettu lähennä puheiden pitämistä varten. Siinä se sitten viritteli sitä vaihevirhepaholaista pystyyn ja totesi, että ”nyt toimii”. Toisesta PA:sta ajettiin matala- ja keskitaajuudet, ja toisesta taas pelkät diskantit. Monikohan bändi ois vetäny tuossa tilanteessa pelkällä backlinella? Kysyn vaan... Sitten vuorossa eineksen nauttiminen ja pitkä odottelutuokio ennen keikkaa.

Porukkaahan Kalajoen paikalliseen ei ollut juuri saapunut, mutta meillä oli jälleen hauskaa lavalla. Pari henkeä siinä ”eturivin” pöydässä diggailivat ihan tosissaan ja innostuivat jopa siirtymään lähemmäs pitämään hauskaa. Heissä oli illan pelastus! Keikan jälkeen nopea kamojen purku ja auton lastaus. Jared ainoana selvin päin ja kuskina seuraavat 400km takaisin Tampereelle. Itse olisin valinnut yöpaikan Kalajoelta ja jatkanut matkaa aamulla, mutta kuski päättää.

Autossa sitten kaivettiin rommit ja vodkat esille ja alettiin nautiskelemaan loppureissusta. Ei me tänne nukkumaan tultu! Nyt paluumatkalla niitä stoppeja tulikin sitten hieman enemmän. Ja muutaman kerran siinä oli varmasti ohi ajavilla autoilijoilla hieman ihmettelemistä tummien hahmojen toiminnasta. Vaasassa joku tais tokaista mulle, että ”Kaveri, en oo ikinä nähny sua noin muumiona, kun nyt oot”. Thanks man! Kukaan ei oo koskaan sanonut mulle mitään noin kaunista.

Kello tais olla jotain 11:00 seuraavana päivänä, kun oltiin Tampereella valmiina kamat roudattuna. Osa jatko miehekkäästi siitä parille oluelle ja osa taas nukkumaan.

Olihan se taas reissu!

Ja jos oisin tienny, että kirjotan nyt näin pitkän tekstin, niin en ois vittu edes aloittanu... Eiköhän tää ole hyvä lopettaa tähän. Väsyttääkin ja kaikkee.