Ihana joulu oli mussukan kanssa ja paljon lahjoja sain.:)
Paljon tuli myös syötyä herkkuja mussukan vanhempien luona ja kyläilemässäkin käytyä.:)
Lahjaksi sain mm. kirjan Valkyriat, muutaman suklaarasian sekä dödöä ja suihkugeelin.:)
Tänään sitten vuokrattiin leffat Valehtelemisen sietämätön keveys ja The Expendables ja nyt ihan kohta niistä ensin mainittua katselemaan.:)
Et voi haluta olla onnellinen, koska se on liian helppoa ja yksitoikkoista.
Et voi haluta pelkästään rakastaa, sillä se on mahdotonta.
Mitä sitten haluat? Sinä haluat oikeutuksen elämällesi, haluat elää niin kiihkeästi kuin suinkin. Se on samalla sekä kirous, että suuri ilon aihe."
Olin kotona, kuuntelin Kitaroa ja luin Paulo Coelhon Bridaa.
Ja täytyy sanoa että upea kirja, Coelho kirjoittaa ihanan romanttisesti, rakkaudesta ja siitä kuinka ihmisen tärkein quest elämässä on sielunkumppaninsa löytäminen. Lupaava kirja jo tähän asti, jos jatkuu näin hyvänä niin nousee ihan suosikki coelhokseni.:)
Hankin kirjan jo joulukuussa, mutta lukeminen siirtyi kuitenkin tammikuulle kun luin pari muuta kirjaa ensin. Ja vasta eilen sitten aloitin Bridan.
"Ihminen ei koskaan opi niille kerrottu kertoman kautta, vaan sen oppii, kun on koettava itse" - Väite poimittu "Veronika päättää kuolla" - romaanista.
Juurihan tuo tuli luettua ja tykkäsin kovasti kirjasta.
Pääsee ihan kolmen parhaan coelhon joukkoon (Zahir ja Veronika päättää kuolla ovat ne kaksi muuta).
Paljon semmoisia muistikuvia syksystä toi kirja mieleeni, oma elämä siten risteytyi kirjan tapahtumien kanssa, eli kirja kosketti/puhutteli minua. Usein tuntui lähes siltä kuin lukisin omia ajatuksiani, kyllä niin samaa mieltä olen kirjailijan kanssa. Ihana kirja joka sai mut kyyneliin, kun olen niin herkkä ihminen.
Seuraavassa lyhyt katkelma siitä miten lähes "pyhää" ja ihanaa rakastelu voi joskus olla:
"-Mennään!
Hän tiesi mistä puhui ja minä tiesin että nyt oli se hetki; tunsin kuinka koko kehoni päästi irti ja lakkasin olemasta minä, en kuullut enää mitään,nähnyt mitään, maistanut mitään - minä vain tunsin.
-Mennään!
Menin yhdessä hänen kanssaan. Aikaa ei kulunut yksitoista minuuttia vaan ikuisuus; oli kuin olisimme lähteneet ruumiistamme ja kävelleet täydellisen ilon, yhteisymmärryksen ja ilon siivittäminä pitkin paratiisin puutarhoja. Mies oli nainen ja mies, hän oli mies ja nainen. En tiedä kuinka kauan sitä kesti, mutta tuntui kuin kaikki olisi vaipunut hiljaiseen rukoukseen, kuin maailmankaikkeus ja elämä olisivat lakanneet olemasta ja muuttuneet joksikin pyhäksi jolla ei ollut nimeä ja jossa ei ollut aikaa"