IRC-Galleria

Minua vituttaa.
Se kuulosti hyvältä tavalta aloittaa tämä avautuminen aiheesta musiikki.

Viimeaikoina, kun bändeiltä on alkanut tulla uutta materiaalia oikein urakalla, olen törmännyt minua pitkään kaivelleeseen aiheeseen - uuteen tuotantoon.

Hyvin suuri osa ihmisistä haluaa jaotella varsinkin enemmän kuin kaksi levyä tehneiden bändien tuotannon kahteen osaan, uuteen ja vanhaan.
Myös lähes poikkeuksetta nämä jaottelijat leimaavat uuden tuotannon paskaksi ja vanhan ainoaksi oikeaksi ja parhaaksi ikinä.
Haluan huomauttaa, että yleistän karkeasti, joten olkaa hyviä ja nielkää se.

Nämä jaottelijat ja vanhan tuotannon ystävät eivät yleensä voi hyväksyä sitä faktaa, että toisin kujn mahdollisesti he itse, bändi haluaa kasvaa, kokeilla jotain musiikillisesti uutta, eikä kangistua kaavoihin.

Otetaan esimerkiksi Green Day, joka on aiheen puolesta ollut taas hyvin esillä.
Mietitään, olisiko bändi pystynyt pitämään itsensä kasassa ja yleisön mielenkiinnon yllä parikymmentä vuotta, jos jokainen levy olisi ollut samanlainen, kuin ensimmäinen "hittilevy" Dookie?
En oikein jaksa uskoa.
Teineistä kasvoi aikuisia, isiä, kansalaisia, jotka haluavat ottaa kantaa muuhunkin kuin päivän ulosteensa koostumukseen.
Ehkä he eivät halua palata takaisin, vaan jatkaa kokeiluja.

Toinen hyvä esimerkki on AFI.
Ero ensimmäisen, Answer that and stay fashionable- levyn ja uusimman, Decemberundergroundin välillä on suorastaan huikea. Ei tahdo erottaa samaksi bändiksi, jos pelkästään musiikin perusteella aletaan miettimään.
Tässä on otettava huomioon, että bändin kokoonpano on muuttunut matkan varrella ja myös näistä pojista kasvoi miehiä. (Tähän väliin en halua sanoa yhtään mitään laulajan ulkomuodosta, koska se ei kuulu tähän mitenkään)

Koko tekstin pääasiana oli todeta, että ihmiset kasvavat, bändit kasvavat.
Kuten muutkin ihmiset, myös bändien jäsenet tylsistyvät aina saman tekemiseen, rutinoitumiseen.
Miksi heidän musiikkinsa pitäisi rutinoitua?

En voi sietää ihmisiä, jotka tulevat bändien yhteisöihin / keskustelufoorumeille / kasvotusten kertomaan vain sen, että "tää uus levy on ihan paska, vanha on ainoaa oikeeta musiikkia!!!!1"
Mielipiteensä kullakin, mutta pitäkööt ihmiset mielipiteensä ominaan, jos ei heillä ole muuta sanottavaa / asiallista perustelua mielipiteelleen.
Myöskin mielipiteen ylitsevuotava esille tuominen ja muiden ihmisten tahallinen ärsyttäminen menee yli minun ymmärrykseni.

***

Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, josta kansa tykkää tapella keskenään.
Sinkkubiisit ja sinkkujen julkaisu.

Totuus on, että sinkkuja julkaistaan, halusivat fanit tai eivät.
Totta on myös se, että musiikkibisnes työllistää huomattavasti enemmän ihmisiä, kuin pelkät bändin jäsenet. On tuottajia, miksaajia, muita teknikoita yms ihmisiä, jotka kaikki elättävät itsensä musiikkibisneksen kautta.
Sinkkuja julkaistaan, jotta bändin musiikki ja sanoma saataisiin mahdollisimman suuren yleisön kuultavaksi. Juuri sen takia sinkkubiisejä soitetaan radiossa - ihmiset pitää saada kiinnostumaan bändistä ja sen musiikista.
Näin ollen ihmiset kiinnostuvat, ostavat sinkun, ostavat levyn ja elättävät myös bändin taustalla toimivat, näkymättömät ihmiset - kansalaiset, jotka myös elättävät perheensä ja syövät mielellään päivittäin, aivan kuin kaikki muutkin.

Eiköhän se ole myös aina bändille parempi, mitä useampi ihminen heidän musiikkiaan kuuntelee.
Ovatko ihmiset koskaan ajatelleet, että jos ei heidän lempi bändinsä koskaan julkaisisi sinkkuja tai heidän biisejään ei koskaan soitettaisi radiossa, olisiko bändillä mahdollisuus julkaista enempää tuotantoa faneilleen kuunneltavaksi? Olisiko mahdollista lähteä kiertueelle ja antaa faneille mahdollisuus nähdä idolinsa livenä rahallista korvausta vastaan?
Eipä taitaisi olla.

***

Seuraava aiheeni on myös kaikille musiikkimaailmasta kiinnostuneille tuttu.
Fanien jaottelu.

Miten määrittelet fanin?
Riippuuko se siitä, kuinka paljon bändikrääsää henkilö haalii ympärilleen, vai riippuuko se siitä, miten paljon bändin musiikki vaikuttaa ihmisen jokapäiväiseen elämään?

Tämä on kysymys kaikille teille, jotka olette jaksaneet kahlata tämän merkinnän alusta loppuun.

Vastauksia odotellen,
OneStepCloser

Autossa.
Iskä: "Ja meidän pitää pysähtyä kauppaan, tarttetaan ranskankermaa ja leipää aamuks."
Mä: "Muute, pikku vihje, Green Dayn uus albumi ilmesty eilen."
I: "Aijaa?"

*hiljasuus*

I: "Mehä voitais tehä silleen, et pysähdytään Lippulaivaan ostaan ranskankermat ja leipä, siel on yläkerrassa se Anttila jossa varmaa olis kans niitä Green Day -levyjä."

-

On se kätevää ku iskä tykkää kans Green Daysta.

Matka ostarille kuunneltiin Warningia ja loppumatka tota uutta 21st Century Breakdownia :'D Ja nyt latasin sen koneelle ja fiilistelen xD

Know your enemy \,,/

Kuuntelusss.. ♥_____♥

NYT ON GREEN DAYN LEVY, VIHDOIN!

Voi kun Riikka tulis jo kotiin ja toisi sen levyn.
Se on ärrällä odottamassa noutajaansa.
Kun vaan Riikka tulis jo kotiin, tosi sillä menee vielä varmaan tunnin verran.
Argh, en kestä.

Hain just mun, Lauran ja Riikan liput postista.
Vittu. Vittu. Vittu.
Seisomakatsomo, vasen puoli. Sisäänkäynti 4.

Nyt on armoton tarve päästä tatuoijalle.
Eiku kuvankäsittelyohjelma auki ja suunnitelu käyntiin.
Vittu. Vittu. Vittu. Töitä. Tarviin töitä. Nyt.
Rahaa. Rahaa. Tarviin sitäki. Nyt.
Tatuoija-aika. Seki olis jees.
Tatuoija Helsingissä. Seki olis todella hyvä olla valittuna / katottuna / jotain.

TAAAARGH!

LIPUT ON TILATTU! JEAAAH


SAATII BTW IHA HUIPPUPAIKAT KU NYT VASTA TILATTII :'

---

D

TUUN JÄLJESSÄ MUT:

Green Day @ The Globe, Stockholm 11.10.09


TONNE JA VAIK HETI!

Tässä vaiheessa koen tarpeelliseksi kirjoittaa pienehkön avautumisen bändistä nimeltä Green Day.

Kyseinen laulu- ja soitinyhtye on kulkenut mukanani jo vuosia.
Näinollen se on ansainnut paikkansa henkilökohtaisen, musiikin pyhän kolminaisuuteni ehdottomana ykkösenä ja kuninkaana.

Välillä on saattanut tulla kausia, että jokin bändi on alkanut tuntua läheisemmältä ja elämäntilanteeseen sopivammalta kuin Green Day.
Näitä tilanteita voi sanoa ainoastaan syrjähypyiksi, jotka ovat johtaneet katumukseen, itselleni anteeksiantoon ja takaisin Green Dayn luo palaamiseen.

Tällä hetkellä, kun uusi levy tekee tuloaan hyvinkin pian, keikkaliput on ostettu vuosien odotus ollaan pian palkitsemassa keikan muodossa, minulla on sellainen olo, kuin olisin palannut kotiin pitkältä matkalta.

Muut bändit eivät tule koskaan yltämään yhtä pitkäaikaiseen ja syvään suhteeseen.
Jokaisessa suhteessa on suvantovaiheensa ja muista asioista on tervettäkin innostua siinä välissä.
Mutta se tosirakkaus. Se kulkee aina mukana, eikä häivy mihinkään.
Tällainen on minun suhteeni Green Dayhin.

Kuuntelen Kerplunkia ja muistan, kun viimeksi palasin kotiin Green Dayn luo.
Se tunne oli loistava, rauhoittava, läpeensä hyvä.
Niin on myös tällä kerralla.

Ulkopuolisen silmin saatan vaikuttaa kylmältä ja välinpitämättömältä uuden levyn, kiertueen ja koko bändin suhteen, mutta asia ei suinkaan ole näin.
Olen päässyt hillittömästä fanittamisvaiheesta yli ja siirtynyt ns. hiljaiseen kunnioitukseen.
Luulen taantuvani takaisin kirkuvaksi faniksi viimeistään keikalla, luultavasti jo aiemmin.
Ei siis huolta, olen yhtä ärsyttävä asian suhteen kuin aina ennenkin.

Tatuointi rahoja keräillessä ja ajanvarausta odotellessa...

KENTTÄLIPUT VITTU, KENTTÄLIPUT !!!!!!!!
MÄ NÄÄN GREEN DAYN
MÄ NÄÄN GREEN DAYN

MÄ NÄEN NE !!!!!!

En ainakaan saanu sydäriä ku Minttu tekstas että liput on. Oon hymyilly koko päivän, melkein itkin onnesta. Siltikään en vielä tajua tätä.

Siis... Green Day. Ja minä. Samassa tilassa. Näiden vuosien jälkeen...

ÄÄÄÄÄÄ MÄ NÄÄN NE VITTU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

+ ruotsinkoe meni hyvin, piti kirjottaa jostain oikeasta tai kuvitteellisesta matkasta. Kirjotin tosta Green Dayn keikasta, mun ruotsintaidoilla hei.. sitten ku en osaa muita ajanmääreitä ku i fjol, ni oltiin siis viime vuonna siellä. :'> Ja kirjotin että Minttu tykkää jätskistä.

MUTTA MÄ NÄEN NE!!!!!!!!!