opin soittaa minorityn kitaralla :DDD se ei tosin kuulosta kauheen kauniilta, koska mun tekniikka on vähä onneton, mutta periaatteessa osaan sen kuitenki :3 pitääki opetella lisää biisejä.
I was alone,I was all by myself
No one was looking, I was thinking of you
Oh yeah, did I mention I was all by myself
All by myself...
All by myself...
All by myself...
I went to your house,but no one was there
I went in your room
I was all by myself
You and me had
Such wonderful times
When I'm all by myself,
All by myself
....KOSKA ENSI KUUSSA JUMALAUTA!!!!!!! <3<33<3<3<3<3<3
Kävelin tuolla metässä kotiin ja kuulokkeista pamahti See the Light soimaan. Tuli sellanen herkkis olo, ja ahh, nyt Green Day kuulostaa rikollisen hyvältä. Että mä rakastan näitä. Ahdistus häipyi eikä tätä kipua jaloissa jaksa enää edes ajatella. Ajauduin tällaiseen... horrokseen. Pelkkä Green Day ja minä. Vitun hienoa.
ENSI KUUSSA JUMALAUTA MÄ NÄEN NE, VÄHÄN YLI KUUKAUSI... 40 päivää? Vai? Montako päivää syyskuussa edes on? ~40 PÄIVÄÄ SILTI AAAAA. VIISI VITUN VIIKKOA JA PARI PÄIVÄÄ.
Do you know what's worth fighting for
When it's not worth dying for?
Does it take your breath away
And you feel yourself suffocating?
Does the pain weigh out the pride
And you look for a place to hide?
Did someone break your heart inside?
You're in ruins
One, 21 guns
Lay down your arms
Give up the fight
One, 21 guns
Throw up your arms into the sky,
You and I
When you're at the end of the road
And you lost all sense of control
And your thoughts have taken their toll
When your mind breaks the spirit of your soul
Your faith walks on broken glass
And the hangover doesn't pass
Nothing's ever built to last
You're in ruins
One, 21 guns
Lay down your arms
Give up the fight
One, 21 guns
Throw up your arms into the sky,
You and I
Did you try to live on your own
When you burned down the house and home?
Did you stand too close to the fire
Like a liar looking for forgiveness from a stone?
When it's time to live and let die
And you can't get another try
Something inside this heart has died
You're in ruins
One, 21 guns
Lay down your arms
Give up the fight
One, 21 guns
Throw up your arms into the sky
One, 21 guns
Lay down your arms
Give up the fight
One, 21 guns
Throw up your arms into the sky,
You and I
Do you know what's worth fighting for,
When it's not worth dying for?
Does it take your breath away
And you feel yourself suffocating?
Does the pain weigh out the pride?
And you look for a place to hide?
Did someone break your heart inside?
You're in ruins.
One, 21 guns
Lay down your arms
Give up the fight
One, 21 guns
Throw up your arms into the sky,
You and I
When you're at the end of the road
And you lost all sense of control
And your thoughts have taken their toll
When your mind breaks the spirit of your soul
Your faith walks on broken glass
And the hangover doesn't pass
Nothing's ever built to last
You're in ruins.
One, 21 guns
Lay down your arms
Give up the fight
One, 21 guns
Throw up your arms into the sky,
You and I
Did you try to live on your own
When you burned down the house and home?
Did you stand too close to the fire?
Like a liar looking for forgiveness from a stone
When it's time to live and let die
And you can't get another try
Something inside this heart has died
You're in ruins.
One, 21 guns
Lay down your arms
Give up the fight
One, 21 guns
Throw up your arms into the sky
One, 21 guns
Lay down your arms
Give up the fight
One, 21 guns
Throw up your arms into the sky
Minua vituttaa.
Se kuulosti hyvältä tavalta aloittaa tämä avautuminen aiheesta musiikki.
Viimeaikoina, kun bändeiltä on alkanut tulla uutta materiaalia oikein urakalla, olen törmännyt minua pitkään kaivelleeseen aiheeseen - uuteen tuotantoon.
Hyvin suuri osa ihmisistä haluaa jaotella varsinkin enemmän kuin kaksi levyä tehneiden bändien tuotannon kahteen osaan, uuteen ja vanhaan.
Myös lähes poikkeuksetta nämä jaottelijat leimaavat uuden tuotannon paskaksi ja vanhan ainoaksi oikeaksi ja parhaaksi ikinä.
Haluan huomauttaa, että yleistän karkeasti, joten olkaa hyviä ja nielkää se.
Nämä jaottelijat ja vanhan tuotannon ystävät eivät yleensä voi hyväksyä sitä faktaa, että toisin kujn mahdollisesti he itse, bändi haluaa kasvaa, kokeilla jotain musiikillisesti uutta, eikä kangistua kaavoihin.
Otetaan esimerkiksi Green Day, joka on aiheen puolesta ollut taas hyvin esillä.
Mietitään, olisiko bändi pystynyt pitämään itsensä kasassa ja yleisön mielenkiinnon yllä parikymmentä vuotta, jos jokainen levy olisi ollut samanlainen, kuin ensimmäinen "hittilevy" Dookie?
En oikein jaksa uskoa.
Teineistä kasvoi aikuisia, isiä, kansalaisia, jotka haluavat ottaa kantaa muuhunkin kuin päivän ulosteensa koostumukseen.
Ehkä he eivät halua palata takaisin, vaan jatkaa kokeiluja.
Toinen hyvä esimerkki on AFI.
Ero ensimmäisen, Answer that and stay fashionable- levyn ja uusimman, Decemberundergroundin välillä on suorastaan huikea. Ei tahdo erottaa samaksi bändiksi, jos pelkästään musiikin perusteella aletaan miettimään.
Tässä on otettava huomioon, että bändin kokoonpano on muuttunut matkan varrella ja myös näistä pojista kasvoi miehiä. (Tähän väliin en halua sanoa yhtään mitään laulajan ulkomuodosta, koska se ei kuulu tähän mitenkään)
Koko tekstin pääasiana oli todeta, että ihmiset kasvavat, bändit kasvavat.
Kuten muutkin ihmiset, myös bändien jäsenet tylsistyvät aina saman tekemiseen, rutinoitumiseen.
Miksi heidän musiikkinsa pitäisi rutinoitua?
En voi sietää ihmisiä, jotka tulevat bändien yhteisöihin / keskustelufoorumeille / kasvotusten kertomaan vain sen, että "tää uus levy on ihan paska, vanha on ainoaa oikeeta musiikkia!!!!1"
Mielipiteensä kullakin, mutta pitäkööt ihmiset mielipiteensä ominaan, jos ei heillä ole muuta sanottavaa / asiallista perustelua mielipiteelleen.
Myöskin mielipiteen ylitsevuotava esille tuominen ja muiden ihmisten tahallinen ärsyttäminen menee yli minun ymmärrykseni.
***
Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, josta kansa tykkää tapella keskenään.
Sinkkubiisit ja sinkkujen julkaisu.
Totuus on, että sinkkuja julkaistaan, halusivat fanit tai eivät.
Totta on myös se, että musiikkibisnes työllistää huomattavasti enemmän ihmisiä, kuin pelkät bändin jäsenet. On tuottajia, miksaajia, muita teknikoita yms ihmisiä, jotka kaikki elättävät itsensä musiikkibisneksen kautta.
Sinkkuja julkaistaan, jotta bändin musiikki ja sanoma saataisiin mahdollisimman suuren yleisön kuultavaksi. Juuri sen takia sinkkubiisejä soitetaan radiossa - ihmiset pitää saada kiinnostumaan bändistä ja sen musiikista.
Näin ollen ihmiset kiinnostuvat, ostavat sinkun, ostavat levyn ja elättävät myös bändin taustalla toimivat, näkymättömät ihmiset - kansalaiset, jotka myös elättävät perheensä ja syövät mielellään päivittäin, aivan kuin kaikki muutkin.
Eiköhän se ole myös aina bändille parempi, mitä useampi ihminen heidän musiikkiaan kuuntelee.
Ovatko ihmiset koskaan ajatelleet, että jos ei heidän lempi bändinsä koskaan julkaisisi sinkkuja tai heidän biisejään ei koskaan soitettaisi radiossa, olisiko bändillä mahdollisuus julkaista enempää tuotantoa faneilleen kuunneltavaksi? Olisiko mahdollista lähteä kiertueelle ja antaa faneille mahdollisuus nähdä idolinsa livenä rahallista korvausta vastaan?
Eipä taitaisi olla.
***
Seuraava aiheeni on myös kaikille musiikkimaailmasta kiinnostuneille tuttu.
Fanien jaottelu.
Miten määrittelet fanin?
Riippuuko se siitä, kuinka paljon bändikrääsää henkilö haalii ympärilleen, vai riippuuko se siitä, miten paljon bändin musiikki vaikuttaa ihmisen jokapäiväiseen elämään?
Tämä on kysymys kaikille teille, jotka olette jaksaneet kahlata tämän merkinnän alusta loppuun.
Autossa.
Iskä: "Ja meidän pitää pysähtyä kauppaan, tarttetaan ranskankermaa ja leipää aamuks."
Mä: "Muute, pikku vihje, Green Dayn uus albumi ilmesty eilen."
I: "Aijaa?"
*hiljasuus*
I: "Mehä voitais tehä silleen, et pysähdytään Lippulaivaan ostaan ranskankermat ja leipä, siel on yläkerrassa se Anttila jossa varmaa olis kans niitä Green Day -levyjä."
-
On se kätevää ku iskä tykkää kans Green Daysta.
Matka ostarille kuunneltiin Warningia ja loppumatka tota uutta 21st Century Breakdownia :'D Ja nyt latasin sen koneelle ja fiilistelen xD