IRC-Galleria

"Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse.
Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään.
Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä."

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin
se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

TEKIJÄN OIKEUDET OMISTAA Rauzka



Artikkeli Iltalehden Koulukiusauksen vastustamiskamppanijasta


Ekaluokkalaisen Jessen vaatteet ja reppu oli revitty rikki, pyörä heitetty ojanpenkkaan.

Äiti yritti kysyä, kuka tätä teki - ja miksi.

Jesse on roteva ja kasvanut pituutta vähän muita poikia hitaammin. Sen ymmärsivät kiusaajat jo kuusi-seitsemänvuotiaina: "Liian läski trampoliiniin."

- Pojat on poikia, rehtori viittasi kintaalla, kun äiti oli puoli vuotta käynyt hyödytöntä kirjeenvaihtoa luokanopettajan kanssa.

Hetkellistä helpotusta tuli, kun äiti soitti suoraan kiusaajan vanhemmille. He suhtautuivat heti vakavasti ja ihmettelivät, miksei koulu ollut maininnut asiasta mitään. Ei yhtä kirjelmää reissuvihkon välissä.

- Minulta on mennyt kaikki luottamus koulun aikuisiin näinä vuosina, äiti sanoo.

Itsetuhoisia ajatuksia

Nyt 12-vuotias Jesse on ollut koulukiusattu kuusi vuotta, oikeastaan koko oppitaipaleensa ajan. Hän on ollut psykiatrisessa hoidossa itsemurhariskin vuoksi yhdeksänvuotiaana.

- Poika itki ja itki ja sanoi, että olisi parempi, jos häntä ei olisi olemassakaan, äiti kertoo.

Varttuessa kiusaaminen on muuttunut lapsekkaasta tönimisestä ja tavaroiden rikkomisesta julmiksi, särkeviksi sanoiksi. Kouluakin on vaihdettu, tuloksetta.

Irvailua vanhoista farkuista

Äiti näki hiljattain luokkakaverin lähettämän messenger-viestin: "Et tainnut saada uusia farkkuja, kun ootte niin köyhiä."

Yksinhuoltajan sydämessä kivisti jotain syyllisyyden ja vihan väliltä, ja hän olisi halunnut luvata pojalle housut vaikka viimeisistä senteistä.

- Yritin sanoa lapselle, että et rahalla ei saa oikeita kavereita. Olen aika neuvoton, mitä tehdä.

Pojan elämän valopilkku on syksyllä hankittu koiranpentu. Siitäkin kiusaajat ovat keksineet irvailtavaa ja kulkevat Jessen perässä "wuff, wuff" hokien.

Jesse mursi yhden kiusaajansa ranteen. Äiti ei ole poikansa tekosesta ylpeä eikä sitä hyväksy - mutta ei liioin ihmettele.

Kiekkokentillä paha unohtuu

Kiusaaminen on tuonut tyypilliset psykosomaattiset oireet: päänsäryn, ilottomuuden. Kouluun lähtö on vastenmielistä joka ainoa aamu.

Viime viikolla tilanne kärjistyi koululla jälleen.

Jesse sai tunnin jälki-istunnon, koska oli sytyttänyt koulun pihalta löydetyn, vanhan raketin tuleen.

Välituntivalvonnassa oli kaksi opettajaa, jotka saattoivat todistaa, ettei idea ollut Jessen päästä lähtöisin. Kuusi poikaa oli yleisönä, kun Jesse hyväksyntää hakien ja painostuksen alla sytytti liekin.

- Onko Jesse niin nössö vai, ettei uskalla pistää hanttiin, kysyi rehtori äidiltä neuvotteluissa.

Lukkoon mennyt ja itkevä poika vietti illan sairaalan psykiatrisessa päivystyksessä.

- Olen niin äärettömän pahoillani ja vihainen. Äitinä minulla on syyllinen olo, että mitä minä olen tehnyt niin väärin, kun lastani kiusataan koko ajan. Millä konsteilla minä voisin auttaa, lohduttaa, helpottaa, kun koulu ei tee mitään, hän kysyy.

On yksi paikka, jossa Jesse unohtaa kiusaamisen ja on vahvoilla: Kaukalo.

Jääkiekkoharjoituksiin häntä ei tarvitse kahta kertaa käskeä.

"Äiti, onneksi mä oon yhdessä asiassa hyvä."

(Jutussa esiintyvän pojan nimi on muutettu.)

---

|

Mitä tästä voimme päätellä?
Koulukiusausta ei oteta nykyään tarpeeksi vakavasti.
Naurettavinta mitä tiedän on tämän jutun, myös monien muiden juttujen perusteella itselläni tullut käsite että jos kiusauksen kohteen vanhemmat eivät ole isossa arvossa (mm. jonkun tietyn yhtiön johtavassa asemassa) kiusaukseen ei tunnuta puuttuvan.
Koulukiusaus alkaa aina pienistä asioista. Mutta kun pieniä palasia kertyy yhteen se alkaa muodostua suureksi kokonaisuudeksi, ihan kuin palapeliä kasaisi.
Tässäkin tapauksessa mitä KOULUN REHTORI teki? EI YHTÄÄN MITÄÄN.
Naurettavaa että monet tuhannet lapset ja nuoret tänäkin päivänä meidän "suloisessa suomessamme" kärsivät näinkin väärästä asiasta.
Ajatelkaapa että tässä artikkelissa jo 12-VUOTIAALLA on ollut harkinnassa ITSEMURHA. Koulukiusaus ei ole, eikä koskaan tule olemaankaan pieni asia. Se on vakava asia johon puututaan liian hennoin ottein.

KAIKKI KIUSAAJAT!
Ajatelkaapa jos tämä ihminen on ollut 9-vuotiaana hoidossa itsemurhayrityksen vuoksi ja TÄMÄ POIKA ITKEE KUINKA OLISI PAREMPI JOS HÄNTÄ EI OLISIKAAN! Miettikää omia kiusantekojanne. Miettikää että pienikin pilkka voi satuttaa ihmistä todella paljon.
Tämä kiusaus vaikuttaa myös (kuten artikkelissakin lukee) alitajuisesti siihen että tehdään typeriä tekoja että saataisiin hyväksyntää.
Ja vaikka tämän "Jessen" äiti ei ole siitä ylpeä että hän mursi kiusaajan ranteen, olen itse sitä mieltä että se oli pientä ja oikeutettua verrattuna uhrin omaan henkiseen ellei fyysiseenkin tuskaan.

VANHEMMAT, OPETTAJAT JA REHTORIT!
Arvostusta niille ketkä puuttuvat asioihin, ja te ketkä kuittaatte asiat "pojat ovat poikia" asenteella saisitte hävetä! Jokainen ihminen on yhtä arvokas rahasta riippumatta ja jos te olette niin järjestelmällisesti sokeita tässä asiassa eikä teillä ole minkäänlaista moraalia tai empatiaa suosittelen harkitsemaan alanvaihtoa.

päätin lähteä tutkimaan nettikiusaamista ja kuinka yleistä se on. sain hieman tietoa mm.nuorten netistä.pari tilasto tietoa näin aluksi:mll:n tekemän kyselyn mukaan 4% vastaajista on kärsinyt netti kiusaamisesta.mutta eihän neljä prosenttia paljon ole,ajattelin ensiksi,mutta sitten huvikseni lähdin laskemaan seuraavalla tavalla:oletetaan että tähän kyselyyn vastasi 10 000 nuorta(luultavasti vastaajia on enemmän) jopa 400 nuorta kärsii netti kiusaamista.

mutta kuitenkin 18% kyselyyn vastanneista kertoi tulleensa netti kiusatuksi,mutta tämä ei heitä mitenkään vaivannut. oletetaan taas,että kyselyn vastasi 10 000 nuorta,ja lähdetään laskemaan kuinka monta nuorta on todellisuudessa kokenut netti kiusaamista.1800 nuorta on kiusattu netiss
ä niin,että tämä ei heihin vaikuta.jos otetaan kummatkin ryhmät(ne jotka kärsivät netti kiusaamisesta ja ne jotka ovat olleet netti kiusattuja,mutta tämä ei heihin mitenkään vaikuttanut)
ja taas oletetaan että kyselyyn vastasi 10 000 nuorta,ja näistä 10 000 nuoresta 2200 nuorta on joutunut jonkun tyyppisen netti kiusaamisen uhriksi.eli noin 22% nuoria on kiusattu netissä.mutta kuiteskin 88% nuorista ei ole joutunut kokemaan netti kiusaamista.PYRITÄÄN estämän netti kiusaamista ja YRITETÄÄN VAIKUTTAA POSITIIVISESTI netti kiusaamisen vähenemiseen.jos huomaat että jota kuta kiusataan netissä pyri estämään se.


Kiusaamista netissä ovat esimerkiksi
• pilkkaavat tai uhkaavat viestit
• juorujen tai henkilökohtaisten tietojen levittäminen
• valokuvien manipulointi ja levittäminen
• toisen nimellä esiintyminen
• sulkeminen ryhmän ulkopuolelle
• salasanojen huijaaminen

JOS SINUA KIUSATAAN NETISSÄ:

älä vastaa viestiin:kiusaajat luultavammin yltyvät kun huomaavat että sinä tulet surulliseksi

blokkaa viestien lähettäjät/lisää heidät mustalle listallesi.

tallenna viestit,joita kiusaaja on lähettänyt:näin saat todisteita.mutta muista myös tallentaa kaikki itsesi kirjoittamat viestit kiusaajalle,tämä on sinulle eduksi mahdollisessa selvittämisessä.

kirjaa ylös mm: kiusaajan ip-osoite,kiusaajan nick,päivämäärät ja kellon ajat.

_______________________________________________________________________________

nyt kun olen kertonut näin paljon ajatuksiani niin tuskinpa pari riviä mitään haittaa.


löysin mml:n nuorten sivuilta myös jutun jossa eräs henkilö on tutkinut kiusaamista erilaisilla palstoilla. hän kertoo jutussaan että mm. demi.fi sivun keskustelu palstalla haukutaan usein esim. sellaista henkilöä joka on kommentoinut asiaa eri kannalta mitä muut..myös jos joku henkilö kertoo ongelmistaan mm.paino ongelmistaan tai mielenterveys ongelmistaan,siitä kun hänellä ei ole kavereita,tai ketään kenelle hän voisi uskoutua..hän joutuu usein myös kiusaamisen kohteeksi ja monet ivaavat tyliin "haista sä kuule pitkä paska" "voi että mikä no life" "hanki ny elämä".

mutta nämä henkilöt,jotka arvostelevat toisen mielipidettä,asiaa ei varmaankaan ole tullut ajatelleeksi että miltä hänestä tuntuisi jos häntä kiusattaisiin..jos olet joskus ollut KIUSAAMISEN UHRI ETKÄ SEN TAKIA USKALLA KERTOA OMAA MIELI PIDETTÄSI,ASIAA JOTA POHDIT,käänny jonkun tuttavasi puoleen,ja kerro asiastasi,sillä et jaksa kovinkaan pitkään jos padot asioita itsesi sisällä.
_______________________________________________________________________________

KULUTIN TÄHÄN AIKAA,JOTEN JOS SINULLA OLISI EDES 5 MINUUTTIA AIKAA,LUKISIT TÄMÄN AJATUKSEN KANSSA,JA MIETI SAMALLA OLETKO KIUSANNUT JOTA KUTA JA JOS OLET,MITEN VOISIT MUUTTAA ITSEÄSI...


JA HUOM! TEKSTI EI OLE KOPIOITU MISTÄÄN VAAN OLEN SEN KIRJOITTANUT ITSE,NETISTÄ LÖYTYVÄN TIEDON PERUSTEELLA(MLL:N SIVULTA) JA ASIANI JOTA TÄLLÄ AJAN TAKAA ON YRITTÄÄ VÄHENTÄÄ NETTI KIUSAAMISTA JOTTA JOKAISELLA OLISI NETISSÄ HYVÄ OLLA,ILMAN PELKOA ETTÄ TAAS SE YKS OLISI LAITTANUT MINULLE KOMMENTTIA