IRC-Galleria

nähtii tos junas mä ja visa ja rape et joku jäi junan alle...

jumalautaaa ;s

Miggissä linkattiin muuan kirjoitukseen joka laittoi minut ajattelemaan: http://www.killtenrats.com/2008/10/10/a-fable/

Ajattelin tuota tekstiä äsken kun mässäsin makaronia ja katsoin animea. Tällaiseen puuhaan oma aikani enimmäkseen menee, eli siis fiktion kuluttamiseen. Tv-sarjoja, leffoja, sarjakuvia, kirjoja, pelejä. Sekä "mielenterveydellistä kuntoutumista", joka ei tunnu vievän minua mihinkään. Salillakin käyn koska en pahemmin pidä vartalostani.(ja koska olen vainoharhainen. voima->turvallisuus)

Tulenkohan kuolemani hetkellä katumaan etten käyttänyt aikaani muuhun? Enpä tiedä. Ei ole paljoa mitä PYSTYN tekemään tämän lisäksi. Ja nämä harrastukset ovat muutakin kuin pelkkää ajantappoa. Mainitsen usein että jotkut elämäni parhaimmista hetkistä olen viettänyt pelatessa. Se on totta, enkä häpeä sitä yhtään. Samoin jotkut parhaat kokemukseni olen kokenut unissa. Unet ovat minulle yhtä tärkeitä kuin valve-elämä.

Mutta pelata ehtii aina, ja nukuttuakin tulee joka tapauksessa. On joitakin asioita joiden vuoksi lykkään pelituokioita, peruutan psykologin tapaamiset, ja jopa herään kesken unien: Ystävien tapaaminen. Tosin useimmat ystäväni asuvat hyvin kaukana, eri puolilla maailmaa, ja lähelläkin asuvia tulee nähtyä harmillisen harvoin. Mutta arvostan jokaista hetkeä jonka vietän heidän seurassaan.

Varmasti siis kuolemani hetkellä tulen toivomaan(jos minulle jää aikaa ajatella mitään) että olisin viettänyt enemmän aikaa ystävieni ja läheisteni parissa.
Kumma että vasta tuo teksti herätti tuohon ajatukseen, vaikka kuolema onkin keskeisin osa elämänkatsomustani, ja pohdin sitä lähes päivittäin.
Yleensä mietin miten äärimmäisen hauras olento ihminen on. Kuolema voi yllättää kenet ja milloin tahansa. Kompastuminen ja kallon lyöminen kaakeliin riittää, tai väärään kurkkuun eksynyt ruokapala. Syöpää esiintyy nuorillakin ihmisillä. Ja vaikka kuinka varovaisesti ja terveellisesti eläisimme, aina lopulta Hän korjaa meidät jokaisen.

Toisaalta en ole aivan täysin varma siitä mikä oikeastaan on lopullinen kuolema. Me elämme monella muullakin tapaa kuin fyysisesti. Enkä nyt puhu sielusta.
En ole hyvä selittämään puoliksi muotoutuneita ajatuksia. Joten annan esimerkin: Minulle rakastamani fiktiiviset hahmot ovat elossa. Eivät fyysisesti sillä tavalla kuin elävät ihmiset, mutta jollain tapaa elossa kuitenkin.
Koen myös itse eläväni kirjoitusteni ja sanojeni kautta, sekä niiden ihmisten mielissä jotka ajattelevat minua. Mistä pääsen toiseen esimerkkiin: äskettäin keskuudestamme poistuneeseen Michael Jacksoniin.
Itse en ollut fani, eikä uutinen ensin juurikaan koskettanut minua. Sitten huomasin että monet ystävistäni ja tuttavistani rakastivat Jacksonia suuresti. En vieläkään osannut surra minulle tuntemattoman tähden kuolemaa, mutta surin heitä joille tuo kuolema oli raskas isku. Ja suru sai minut ajattelemaan, ja pitkälti sen takia aloin kirjoittamaankin tänään.

Michael Jackson ELÄÄ.
Hänen fyysinen ruumiinsa tuli tiensä päähän eikä tule enää koskaan laulamaan, mutta se ruumiin ulkopuolinen osa hänestä jatkaa elämistä vielä pitkän aikaa. Miljoonat fanit ympäri maailman muistelevat häntä ja kuuntelevat hänen levyjään.
Hänellä tulee olemaan ihailijoita vielä seuraavien sukupolvien keskuudessa, aivan kuten mekin ihailemme vielä Louis Armstrongia ja Elvistä, vaikka emme ikinä nähneet heitä elävinä.

En ollut fani, enkä ole vieläkään. En ikinä kuunnellut yhtäkään hänen levyään, mitä nyt radiosta ja telkkarista sattui tulemaan. Mutta tavallaan ihailen häntä. Ihan vähän.(en pahemmin ihaile ei-fiktiivisiä henkilöitä)
Koska: Jackson ei viettänyt elämäänsä makaronia mässäten ja animea tuijottaen.(haw haw, länsimaissa ei pahemmin tunnettu animea vielä hänen nuoruudessaan)
Hän teki jotain. Hän teki paljon. Inspiroi miljoonia ihmisiä ympäri maailman. Kuinkahan moni päätti ryhtyä muusikoksi juuri hänen esimerkistään? Monilla kirjailijoilla on ollut minuun sama vaikutus.
Varmasti Jacksonkin olisi toivonut että hänellä olisi ollut enemmän aikaa. Mutta harvapa meistä ehtii tehdä elämänsä aikana kaikkea mitä oli suunnitellut, hän ehti kuitenkin tehdä enemmän kuin useimmat meistä.
Jos minä kuolisin nyt fyysisesti, olisin kokonaan unohdettu viimeistään kun viimeinen ystäväni kuolee. Aika näyttää saanko ikinä tehtyä mitään mikä tallentaisi minut ihmiskunnan muistoihin. Tosin se ei ole varsinainen syy miksi haluan tehdä jotain.(kirjoittaa kirjan) Ehkä selitän siitä joskus.

Nyt pelaan sega-emulaattorilla Michael Jackson's Moonwalkeria, se on tämän makaronia syövän nörtin tapa nostaa hattua.

PINJAN MÖKILLE KUOLEMAAN.






ps.onneksi siellä onm jäätelöä.................:W:W:W

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ help me.

http://www.mediafire.com/?sharekey=3e5589df0ff14391d9d5c56d04dfa8b0e04e75f6e8ebb871


.... laitoin sit kaikki kolme koelukijani itkemään.

ihqmimmi on kadonnut!!!

nikkiä ei enää löydy :O

joten ottiko hän vihdoinkin opikseen ja poisti kuvansa??

yhyy, kaipaan häntä ikuisesti. hänen äänensä oli niin verraton, pelkkä yksi nuotti piristi päiväni.

Miks kaikki katoo mun elämästä?! Kaikki kuolee putkeen!!!

Haluiasin omistaa tämän pätkän ihmisille, jotka tuntevat kuolevansa ilman tiettyä rakkautta..

The end is here
I finally feel it
Cold pain in my spine
It must be the end of our time

Greatest time man can live
but nothing more to give
One more time I'll look you in the eyes
before I suffocate in to my lies

Beneath the sky
I'm in the prison with my life
Beneath the stars
No way to break the bars

Upon the white
I can't make it right
Upon the snow
It's the end of the show

It's hard to commit and be engaged by someone
If all you need is to be kissed by the summer sun

Everyday I was trying
Tomorrow I'll be crying

This is my deathwish
My wish to be born again
to be something more
something worth dying for

To be something beautiful..

These are my last words
There's not going to be anything else afterwards
Remember, my love:
You're more than just the rose in my wall
You're the soundtrack of my last fall

You're everything which is beautiful in me
So, I just can't live without thee

linnut laulaa tänäänkin,
aurinko paistaa harsojen takaa,
kukat hehkuu intohimosta
elämä jatkuu
niillä joilla se jatkuu,
synnyttäen uutta elämää kuolemassa.

kiertokulku ei lopu ajassa.

ymmärryksen laidoilla
on jotain ikuista.