Vie minut takaisin betonikaupunkiin,
jonka varjoihin kadottiin.
Hukuta minut silmiisi yönsinisiin,
jättiläisen kyyneliin.
Vie minut takaisin lapsuuden ensilumiin,
syksyn varjoihin piteneviin.
Muistatko Johanna,
kun kaatosateesta kastuneet vaatteeni
sänkysi päätyy ripustin?
Sinä soitit pianoa ja lauloit.
Keitit kahvit pariisilaisittain
ja kun avasin pallohameesi napin,
sinä sanoit: "Joku meitä katselee".
Katselee.
Sinä olit Ukonlintu,outolintu
Lapin tuiman tuntureilta.
Kuningatar germaaninen.
Minä olin yksinäinen virvaliekki,
hurja poika Hämeestä
ja jos saisin tehdä kaiken uudelleen,
nukahtaisin ruusun vuoteeseen.
Muistatko Johanna,kun yritimme olla hiljaa,
veljesi takana seinän nukkui.
Hehkui hiili hiiltä vasten.
Varovasti verhojen läpi tuli aamu
ja ennen kuin lähdit asemalle miestäsi vastaan,
sanoit: "Joku meitä aina katselee".
Sinä olit Ukonlintu,outolintu
Lapin tuiman tuntureilta.
Kuningatar gemaaninen.
Minä olin yksinäinen virvaliekki,
hurja poika Hämeestä
ja jos saisin tehdä kaiken uudelleen,
jäisin siihen ruusun vuoteeseen.