IRC-Galleria

Nelli 3v <3

Ollaan täällä Posiolla anoppilassa viettämässä viikonloppua. Lähettiin miehen siskontytön kanssa lenkittämään koiria ja laskettiin ne irti tuolla yhdellä lyhyellä metsäpätkällä. Siinä vieressä oli Posiojärven lahdenpoukama, mikä oli jo vähän riitteessä. Zera mennä tassutteli sinne jäälle ja ritinä kuului meille rannalle asti. Huutelin Zeraa tulemaan pois sieltä ja juuri kun koira kääntyi ympäri, niin räsähti. Sinne se lumpsahti jäihin n.20m rannasta. Joutui etutassuilla rikkomaan jäätä pala palalta päästäkseen takasin rantaan. Ei se koira vaikuttanu mitenkään panikoivan, vaikka välissä joutui ihan huilaamaankin. Itsellä sydäntä kylmäsi ja pelkäsin että pitää soittaa jo apujoukkoja autolla hakemaan meidät, että jos miä menen sen sieltä kahlaamalla pelastamaan.

Zera on nyt märkä ja väsynyt, pieniä haavoja jaloissa, muttei mitään vakavaa.

Loppu hyvin kaikki hyvin.

se o jeri. ♥ :>>

kiitos kaikille jotka osallistuivat niksun juhliin <3.

sisu pääs koira näyttelyyn taran.janskun, tiitun ja teemun kans...
sisu yllätti ja toi punasen nauhan :D kiitokset heille kun vei meidän martan näyttelyyn :)..mamma on tooosi ylpeä pikkukissan paskan noutajastaan<3.pakko alkaa käyttää ku eka kerta meni noin hyvin ^^.

Tehtiin Sipsun kanssa noin tunnin lenkki eilen keskiviikkona.
Mentiin ensin Ylöjärven keskustaa ja urheilukenttää kohti, mutta sitten käännyttiinkin Eloon päin ja mentiin sinne hiekkatietä pitkin, käännyttiin oikealle liikuntahallin ohi, sillan yli ja sitten edelleen rivitalo-alueen viertä takaisin siukkikselle.
Kissan kanssa sillä oli tuijotuskilpailu erään talon kohdalla, mutta menetti sitten äkkiä mielenkiintonsa siihen. Vähän se yritti välillä vaellella ja autojen ja pyörien varalta sai olla tiukkana että Sipsu pysyy paikoillaan. Mutta aika helppo ulkoilutettava kuitenkin noin pieni hauveli, ei juuri vedä ja uskoo heti kun vähän tiukentaa. Hyväluonteinen ja kiltti tyttökoira.

Kova jano sille kyllä tuli tuosta lenkistä, vaikka enimmäkseen hiljaista vauhtia mentiinkin ja välillä pysähdyttiin tutkimaan ja haistelemaan jotain.
Vesi maistui Sipsulle lenkin jälkeen.

Zera (leikattu narttu) näytti juoksunmerkkejä viikonloppuna. En sitten tyhmänä reagoinut siihen mitenkään. Maanantaina kun tulin 8 tunnin työpäivän jälkeen kotiin, oli koko kämppä veressä ja Jäppinen (eli meidän Mishka, leikattu uros) makas kipeänä pedilllään. Lerssi 4cm ulkona, paksuna ja kirkuvan punaisena. Näin käyny muutaman kerran ennenkin ja meinasin, että ajan kanssa menee takasin nahan sisälle.

Tulee tiistai, lerssi entisellään. Mishka niin kipeä ettei paskalle taivu ja makuulle meno hankalaa.

Keskiviikko aamuna tilanne sama. Huoli kasvaa. Soitan meidän eläinlääkärille jos olisi jotain kotikonsteja vaivan hoitamiseen. Eläinlääkärimme kuitenkin sitten sanoo, että kuolion vaara melko suuri, koska ollut noin jo useamman päivän. APUA!!! Meikäläinen paniikkiin, itkeä tihrustan jo että koira joudutaan lopettamaan yms. Maanantaista asti olin ollut huolissaan, mutta tämä oli kyllä multi-huipentuma.

Eläinlääkäri sanoi, että se nahka tarvitsee pikaisesti viiltää auki ja penis saada nahan sisälle. Sanoin yrittäväni soittaa paikallisille eläinlääkäreille, että pääsisin nopeammin, kun tämä meidän lääkäri on 100km päässä. Eipä täkäläiset yksityisen klinikan lääkärit ole ennen moista operaatiota tehneet, olivat joskus kyllä kuulleet siitä, yleensä kuulemma vain määrävät nesteenpoistajia ja kipulääkkeet. Kysyin onko paikkakunnan muut yksit.lääkärit paikalla, että hyövääkö niille soittaa. Yksi lomalla ja yksi ties missä ja vastaanotto vasta ensi tiistaina auki. Eipä paljon lohduta. Soitin kuitenkin vielä paikkakunnan kunnaneläinlääkärille, jotka lupasivat huomiselle (tänään torstaina) klo. 12 ajan, hekään eivät moista leikkausta ennen tehneet, mutta lupasivat yrittää ja että puhelimella saisivat jostain neuvoja. HUH, HUH!

Soitin sitten takaisin meidän omalle eläinlääkärille (Pellon kunnan ellä) ja kysyin voidaanko tulla sinne jo tänään (eilen). Neljältä lähdettiin iltapäivällä ajelemaan Pelloon ja klo.17.30 oli sovittu aika. Mishkalle nukutus niskaan ja operaatiopöydälle. Jollain liukasteella eläinlääkäri sai manipuloitua nahan paikalleen, sanoi nahan olleen jumissa karvoista!!! Sheivasi pippelin paljaaksi ja sitten leikkasi esinahkaan suuremman viillon, jotta vastaavaa ei kävisi uudestaan ja tikkasi suonia yms. Ongelma johtui siis niistä saatanan karvoista ja ilmeisesti liian pienestä esinahasta.Kuoliota ei onneksi ollut, mutta mikäli olisi ollut, niin olisi pitänyt poistaa kuollut osa ja rakentaa peniksen pää uudelleen. Kuulemma ihan toimiva pissavärkki olisi ollut silloinkin. Leikkaus ilmeisesti onnistunut ja vehje kuin uusi. Lasku 97€. Sai penisilliiniä ja nesteenpoistajaa piikkinä, sekä sitten kotiinviemisiksi nesteenpoistajia, antibiootteja ja kipulääkkeet.

Mishka on tuomittu kylpyhuoneseen arestiin varmaankin n. viikoksi, kun nesteenpoistajan pistää pissan virtaamaan ja täytyyhän tuo horoperse narttu pitää erossa raasusta pojasta.

Kuvassa Mishka vetää sikeitä autossa. Herätystä ei annettu ja poitsu oli kunnolla hereillä vasta tänä aamuna. Toivottavasti mitään komplikaatiota ei tule ja toipuminen on nopeeta.

Hyvää syntymäpäivää mamman kulta-mussukalle!!! <3

Heinäkuu ja herään teltassa lammen rannalla. Päivästä tuli ikimuistoinen, silloin synnyit sinä, ystäväni. Ikinä ennen en ollut nähnyt vastasyntynyttä koiranpentua. Matkani koiramaailmaan sai alkunsa silloin. Olihan meillä aina koiria ollut, joiden kanssa olin leikkinyt. Mutta sinä avasit minulle täysin uuden maailman. Menimme yhdessä tottelevaisuuskoulutukseen, agilityyn ja pelastuskoiraharjoituksiin, myöskin useita match show -tapahtumia tuli kierrettyä.

Ensimmäinen koira, jota aloin kouluttamaan ja lista tekemistäni virheistä on liian pitkä lueteltavaksi. Elämäsi aikana annoit minulle hyvin paljon, toivottavasti sinäkin sait minulta jotakin.

Olit hyvin liikkuvainen pentu tutkit maailmaa kiinnostuneena. Jo pienestä pitäen paras ystäväsi oli naapurissa asuva isäsi, jonka luona vietit mielelläsi aikaasi. Olit oman tiesi kulkija.
Kerran illalla kun äitini huuteli sinua sisälle, ei sinua näkynyt eikä kuulunut. Hän lähti kävelemään naapuriin päin ja näkikin sinun sujahtavan naapurin pihasta läheiseen metsikköön. Turhautuneena, kun hän käveli takaisin kotiin, makasitkin portailla, kuten olisit siinä nukkunut jo pidempään ja menit iloisesti häntä heiluen häntä vastaan.

Lähtiessäni kouluun katsoin kuinka olit noussut katsomaan ikkunasta perääni. Kun saavuin linja-autolla kotitien päähän, näin sinun juoksevan minua vastaan. Olit niin tärkeä minulle. Kuljetin sinua joka paikassa mukanani.
Muutimme kaupunkiin ja jätimme maalaismaiseman taaksemme. Saimme molemmat opetella uudenlaisen elämän.
Kerran ollessani sairaana, siskoni lähti sinua lenkittämään. Hän ei tiennyt kuinka suuri halu sinulla oli jahdata pupuja ja koska kuljit niin kauniisti hihna löysällä, hän piti siitä kiinni vain muutalla sormella. Sillä kävelyllä se citypupu sitten sattui eteenne ja sinähän lähdit ajoon hihna perässä liitäen. Sinua ei meinannut löytyä yhtään mistään, soitimme löytöeläintaloon, poliisille, radioon... usean tunnin kuluttua poliisista soitettiin, että sinut on mahdollisesti löydetty. Hihna oli jäänyt kiinni jonkun varaston taakse ja olit alkanut haukkumaan kun eräs mies oli kulkenut läheltä. Itkin ilosta kun kuulin löytymisestäsi, olin todella pelännyt menettäväni sinut.

Seuraavan kerran pelkäsin menetystä keväällä 2005, sinun ollessa kymmenen vanha. Silmäsi oli alkanut turpoamaan ja mielessäni kuvittelin jonkun kasvaimen olevan kyseessä. Eläinlääkäriin menin jo varautuen pahimpaan. Luojan kiitos kyseessä oli vain linssiluksaatio, näkösi toisesta silmästä oli mennyttä. Seuraava pelästykseni oli joulukuussa 2005, kun silmä oli surkastunut, mutta se olikin aivan normaali tapahtuma.
Syksyllä 2006 lähdimme lenkkeilemään lapsuuden maisemiisi ja fiilistelimme hirvikärpästen pujahdellessa paidan sisälle. Jotakin outoa käytöksessäsi oli, kävit haukkumaan lähestyviä lehmiä. En tajunnut silloin miksi niin teit. Mutta kotioloissa kun aloit lenkeillä törmäilemään betoniporsaisiin, ymmärsin sinun sokeutuneen kokonaan.

Taas meillä alkoi uusi aikakausi, elämä sokeuden kanssa. Ei sokeus sinua suuresti haitannut. Elit hajumaailmassa ja olit oma iloinen itsesi. Kuitenkin aika tekee tehtävänsä et ollut enää se sama nuori, josta 9-vuotiaana kysyttiin oletko pentu. Askeleesi hidastui, lenkkimme pienenevivät pienenemistään. Olit vanhus, minun ylpeyteni 13-vuotias vanha rakki! Nauroin kun ystäväni kysyi voisiko sinua kuvata Koirien hyvinvointi -dvd:lle. Olin vielä vuotta aiemmin ottanut sinun kanssasi meidän molempien iloksi (ja katsojien naurattamiseksi) tottista. Mutta ei, enää 13-vuotiaana ei sinusta ollut siihen, olit ansaitulla eläkkeellä. Mutta koska meidän ei mitään temppuja kuulema tarvinut tehdä, lupasin, että sinua saa kuvata. Nyt olen niin tyytyväinen, että sinusta on tuollainen muisto olemassa.

Kesällä kuvasimme viimeiset valokuvat sinusta. Intohimosi oli kala. Olin ostanut sinulle kuivattua kalaa herkuksi. Yllätyksekseni kala sai sinut innostumaan niin suunnattomasti että jopa juoksit saadaksesi kalaa.

Puhuin aikanaan sinulle, kuinka sinä elät 20-vuotiaaksi. Valitettavasti kuitenkin näin kuinka jalkasi pettivät kahdesti altasi ja liikkumisesi oli huojuvaa. Päätin päästää sinusta irti. Oli aika jättää hyvästit. Kuitenkin piristyit vielä yöllä ulkollessamme ja häntä heiluen vauhdilla seurasit hajuja. Sinun iloisen olemuksesi katsominen teki päätöksestäni niin vaikean. Lähtiessämme viimeiselle yhteiselle matkalle, tervehdit niin iloisesti veljeäni. Silitin sinua koko matkan. Silitin sinua, kun vaivuit uneen. Silitin sinua, kun matkasimme ystäväsi Carlon luokse. Tänä yönä nukut rippiruusut (joita olin liki koko elämäsi ajan säästänyt) vieressäsi Carlon ja Ressun kanssa. Enkelikynttilä valvoo untanne. Aamulla kun heräätte, olette taas kaikki yhdessä.

Yhteinen aikamme kesti 13vuotta 7kuukautta 25vuorokautta 3tuntia. Sinua ajatellen... Riikka

Isäntä vastasi kuvaviestiin: "Ei kestä peerasta, tai toinen joutuu röyhtäsee."


Aivan totaali reps ja kops. :D