sul on kaikki mitä mä elämässä omistan
mä sen vielä joku päivä sulle todistan
miks et tälläsenä hyväksyny mua
sä tiiät, mä vielä rakastin sua tää kaikki varmaa johtuu pelkästää musta
en osanu puhuu sun ongelma jutuista
mitä oikein sillon sait sun päähä
mä olisin halunnu sun luoksesi jäädä mä todella pyysin sua luokseni jäämää
kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne,
mä uhrasin kaiken, katso mitä teen,
tää johti masennukseen,
elämäni ilon multa veit,
mä en jaksa enää, alan ottaa enkeleitä kii,
kiitos anteeks näkemiin
En voinut käsittää, etten teitä enää nää. Nyt jouduin teistä irti päästämään, ette teidän hätäpäiviä joudu kestämään. Teidät pilviharso nyt peittää voi, Ryssä ja Mattikin runossa soi. Tämä on kova paikka meille kaikille, teille hevosille, Kaisulle ja meille hoitajille. Annettiin teille kaikki mitä voitiin, ei vain rittänyt ihan teihin kaikkiin.
vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle