vittu ku en voi vaan sanoa suoraan että tykkään susta ja sattuu ihan vitusti ku läpälläki haukut. ei oo sun vika ettet voi käsittää sitä, ku et tiiä...
Ota ihan rauhassa. Onks sun muka pakko mennä? Älä mee ihan vielä. Oo viel ihan hetki
Kun musta valko tv muuttu väriks, niin kai mulle kävi.
Sä olit jotain mitä venasin koko elämäni.
sulonen, vaikee, vittumainen kilipää.
Silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää.
En voinu muutakaan, en antanut kuutakaan,
se oli luvattu kaikille muille, mut takaan,
koitan skarppaa mun läppii,
tää juttu tuli puun takaa,
en oo sanonu vuosiin kenellekkään et oot mulle rakas.
Sä nukut, mä en voi, kun mä katselen sun levollisii kasvoja ne ei sillon valehtele,
enkä edes välitä vaikka rikkoisit sun lupaukset,
jos ees viittit lupaa jotain, se on mulle tarpeeks.
Sun hengitys on vaimee, yhtä ihana kun sinä,
mä koitan selvii ihmisenä.
Mä en ansaitsis tätä hetkeä kun saan ees katsella sun kasvoja,
en malta nukkua.
Kun mä kosken sua, sä annat mulle virtaa,
mun sydän hakkaa mun verisuonten kanssa kilpaa.
Läppä on naivii, niinku elämä on laiffii.
Mut rakastuneet höpöttää kun ne ois syöny levyn xanorii.
Päivät sun kanssa on kun pala taivasta,
kun katsoisit aurinkoon, kun haluut aivastaa.
Kun sä nukut, mä mietin missä sun sielu on,
tää kelvoton ei sinne pääse, tää yö on uneton.
En haluu antaa pois näitä arvokkaita hetkiä,
haudas ehtii nukkua ja jutut luojan kanssa setviä.
Mä en anna mun tajuntaa nyt jumalille lainaksi,
kun sä aamul lähet saan ees pari muistoo palkaksi.
Sun kasvoista ja vartalosta kaikki naiset flippaa
Mut nyt sä oot väsynyt, annan sun nukkua,
sun kaltaset miehet on suunniteltu taivaas<3
Rakastuneet ei nuku, ne ei malta, pelko toisen menettämisestä tuntuu murskaavalta
Ne juttelee ja rakastelee, imee voimaa toisistaan
Sydän hakkaa niin, et sielu pelais sillä korista
Veri alkaa kohista, kun uskallan kelaa sua. Mä, joka ei uskonu ees osaavansa rakastua
Miten tällästä voi tälle reppanalle tapahtua, kuuntele maailma, nyt on pakko avautua
Huutaa onnea, halata vastaantulijoita, panna vitun siirappiset rakkauslaulut soimaan
Tanssii pari senttii maan pinnan yläpuolella, ikävöidä kun näkee toisen vasta huomenna ..
Nii vittu kiitos ihan hirveesti, olitpa taas niin aikuinen ja niin aikuinen!
häntä koipien välissä,
vai pitäskö sanoa kyrpä tulee jälleen miulta pyytään apuja
on vittu siullaki niin isot luulot!
vai ootkonä niin tyhmä ettet tajua
tekojes suuruutta ja painoa?
"oolrait eläppä siinä uskossa"
luuletko tosissaa et mie tommosen kommentin jälkeen autan missään?
miulle ei puhuta noin
ja tiiätkö mie toivon joka päivä etten ois ikinä tavannu siuta koska
A. me ei oltas näissä väleissä
B. en ois näin jääkuningatar
C. en tuntis itteäni hyväksikäytetyks,
sitä sie teit 5-6 vuotta miun elämässä!
mitä helvettiä sie muka haluat miulta enää? et mitään!
satutat vaan uudestaan ja uudestaan
koeta ny jumalauta pysyä sen akkas kanssa nii ei tarvii miulle tulla itkemään ja pyytelemään apuja
vaikka mie kuinka rakastasin jotain asiaa,
vaikka sie tuntisit miut mitenkä hyvin
se ei todellakaan vaikuta miuhun mitenkää
ku sie aina hajotat miut!
aina sie saat miut itkemään, vaikka mie oon luvannu etten enää itke
haista paska ja painu kiinaan,
jos et sen verta tajua et miten miuhun sattuu!
Halaan ilmaa kuvittelen että halaat takasin Muistan sen ajan vielki jolloin sua tosissain rakastin
Ajan jolloin käsi kädes kuljettii hiekkarannal
Tuuli ulvo hiuksis järvi loisti varpaat täynnä santaa
Näin tajuaa taas et elämä otta sekä antaa
Välil pohjaan pudottaa mut silti taas eteenpäin kantaa
Makaan yksin sängys yksin olen taaskin
Annan unen ottaa vallan suljen silmät hitaasti
Jos nyt mua kuulet niin otan avaimen salaa
Laitan sen lukkoon sisään ja muistojen kirjan avaan
Sitä halaan luen sana sanast kannesta kanteen
Ja tunnen kuinka vajoon takaisin muistojen hankeen
Käsis kahleet joita en saa irti koskaan
Tosin haluun kaiken muistaa enkä niitä irti ottaa
Mut nyt nukahdan mä hiljaa sun muistollesi
Sekä lupaan tuoda joka joulu kynttilän haudallesi
"sori et mä oon ollu tällänen mulkku"
oon samaa mieltä,
mut ei ollu eka kerta ku riidellään pahasti
ja sit jatketaan aina siitä mihin me viimeks jäätiin
tai no ollaanhan me aina viety tää homma loppuun
mut taas se jatkuu
en haluu sun rakkautta, koska sitä sä et voi tarjota mulle
en tiedä miksen pysty vaan päästää irti susta en rakasta sua, tai niin mä luulen
sen piti olla kerta se hupi, mut nyt siitä on tullu satojakertoja
ehkä oon addiktoitunu suhun
katotaan parin, viiden vuoden päästä mihin me ollaan päästy, ollaanko viety tää juttu loppuun vai eikö me enään ees muisteta toisiimme