sitä on ittesä sisällä eikä pääse ulos. et voi liikuttaa omia lihaksias
etkä puhua mitä sylki suuhun tuo vaan kaikki mennee hittaan ja liian
tarkan seulan läpi ja lopulta sää et sano mittään. vaikka haluat.
mun toiseksi ongelman puolikkaaksi on kasvanu olettaminen. mää alakoin
yks päivä miettimään sanomisiani (oho!) ja hoksasin että kaikkien lauseitten
perrään olis voinu lisätä selityksen että tuon sanoessaan clara olettaa että
plaa plaa plaa, siis toisista ihmisistä, (siiis tätä on perkele vieköön vaikia
selittää!) tai siis että vittu. sillain kätsästi ettäkö ymmärrä :< ette.
mää en voi ennää puhua enkä kirjoittaa sillain että mää siinä olettaisin samalla
sen toisen henkilön esimerkiksi haluavan kuulla sen. olettaminen on
ihan tyhmää :< yritäppä täsä sitte vielä puhua. moi. :
)
ps. mikähän vitun pointti täsä hommasa oli?
pps. ..eli mää oletin että sua kiinnostaa mun pointit! vittu!
ppps. ehkä mää meen vaan takas nukkumaan.
Rupesin tossa just pähkäilemään (kun mullahan ei tähän aikaan muutakaan tekemistä ole) niin sellasta hommaa,et ko nyt taas sataa tota meriketunvitunnahkafuckingvitunperkeleeen lunta,niin että jos ME KAIKKI ESIMERKIKSI HUOMENNA SYÖTÄISIIN VAIKKA YKSI RUOKALUSIKALLINEN SITÄ NIIN KESÄ TULIS VARMASTI PALJON PALJON NOPEEMPAA... sitte jos vaikka maanantaina syödään kaikki taas ruokalusikallinen ni voisin veikata,et ehkä keskiviikkona oliski jo sitte kesä. mitäs sanotte? huomenna kaikki vetää yhen ruokalusikallisen lunta naamariin ja keskiviikkona on sit jo terassi kelit??