valkeaa lattiallani
lunta?
onko tämä unta?
ei lunta , parempaa
karvaasi pörheästä olemuksestasi
satujen taruolento
runojeni innoituksen lähde
suski, runoratsuni
elämäni ainut tarkoitus ilman vaaleanpunaisia pilvilinnoja
realismia, kovaa ja raakaa, kipua jonka sanotaan kuolevan huutamalla
unohdan tämän tapppavan kivun kun tiedän siellä josssain odottavan ruskea valkean runoratsuni, siellä ei tarvitse ajatella kipua siellää voi vaan nauttia iäisyyden kestävistä ratsastus retkistä, vihreistä laitumista..
sinä ja minä
siellä yhdessä- iäti
suski kiitos
-heräsin kerran huomanneenani ettei kaikki ole hyvin, olit sairastunut, loukannut jalkasi elämäni tarkoitus hupeni silmissä, se oli pelottavaa. parannuit, jaksat vielä kantaa minua-kiitän ja kumarran sille kuka sinut paransi olkoon se ollut kuka jumal olento vain