IRC-Galleria

Tässä taannoisena aikana milloin opiskelin vielä markkinointia jäi aiheesta muistijälki joka minun on pakko pohtia---- siis tänään aaamupäivästä olisikohan ollu yhreksän reikä reikä. tahi ainakin jotain sinnepäin. Olennaisinta asiassa on että opiskelin markkinointia ja eteeni tuli eettisesti vaikea aihe. Markkinointi. Näin maallikkona markkinointihan olisi vain yksi tapa ilmoittaa tuotteita ja koittaa ihmisiä saada ostamaan niitä. markkinoinnin alalle halusin koska halusin tehdä jotain luovaa, mainostaa jotain ja tehdä iskulauseita kun niitä tässä 19, 6 vuoden aikanan ihan kivasti on tullut. JOKATAPAUKSESSA nyt penkissä istuessani haavettani tavoiteltaessa markkinoinnin opiskelussa ensimmäistä vuotta kulkiessani /älä jaarittele vaan kakista ulos/ törmäsin ettiiseen ja moraaliseen ongelmaan. VOI EI!

kyseessä tavallinen tunti ja AAA:ajattele asiakkaan aivoilla kohta. sitten tulee mitä asiakkaana haluaisit ostaa , koita saada asiakas tajuamaan että hänellä on TARVE ja hän TARVITSEE TUOTTEEN TYYDYTTÄÄKSEEN TARPEENSA. *hälyytyssireenit* Eli suomeksi. minun tulee tulevaisuudessa sanoa asiakkaalle että "sinä kuule tarvitset tätä tuotetta" ja saada hänet ostamaan tuote ja olevan vielä tyytyväinen siihen. siis oikeasti! jos kyseessä olisi muoti ilmiö sanotaan joku hiivatin vilkkuva kengänpohjallinen. minun tulee saada asiakas tyytyväiseksi ja kertoa että sinä tunnet isesi hyväksytyksi ja kertoa kuinka makeeta on kun sulla on tuo krääsä jalassasi. Siis oikeasti. joka päivä kohtaan sanotaanko vaikka 20 asiakasta jotka kysyvät kannattaako ostaa. ja minun tulee olla MYYJÄ ja saada asiakas ajattelemaan että hän tarvitsee sitä. MINUN tulee kertoa kuinka jokin tavara esimerkiksi se vilkkuvakengänalus tyydyttää asiakkaan haavan joka on saanut hänet sen ostamaan, ehkä koska toisillakin on tai ehkä koska se mainoksen lapsi oli niin iloinen ja suosittu.

jos näitä tapauksia tulisi 20 päivässä viikossa se tekisi jo 1400 suostuttelumyyntiä. miten ihmeessä minun moraalini kestäisi sellaista? vaikka kuinka opettaja sanoo että markkinointi ei ole asiakkaiden huijaamista vaan heidän tarpeidensa tyydyttämistä. oloni on saastainen jo pelkästään aiheen opiskelusta.

pohdin siis.jos tykkää markkinoinnista ja asiakaspalvelusta ja haluaa myydä asiakkaan parasta ajatellen niin loppujenlopuksi pystyykö siihen? jos työnantajakski sattuu yksi *sanonko mikä* ja potkuja alkaa sadella ellei hieman huijaa että kyllä se nyt tarvitsee sen kalliimman, niin miten sitä oikeasti kestäisi itseään? En ainakaan minä kestäisi.

Joten voiko nykyaikana edes myydä asiakasajatellusti, siten että ajattelee asiakkaan parasta ilman että saa potkuja tai menettää käsityksen oikeasta ja väärästä?