IRC-Galleria

Rantamalla likolahden, Hilima Holokin kanssa kahren,
yhteesestä rakkaavesta, aena haaveeltiin.
Käessä pitelin Hiliman kättä, aettaan mäntiin
sitte viivyttelemättä, tekohampaat samaan lasiin yöksi laetettiin.

Kertosäe: Kunnes Hiliman vee multa Onni,
Laukkanen, kylän ravatti sonni.
Hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en.

Poissa lasista on Hilman hampaat.
Myöty kanat, siat, lampaat.
Kone lypsyyn kantturat täytyi minun totuttaa.
Navettaan minä mänen nytkin,
rikki lypsykoneen kytkin.
Miks en Hilima, koskaan sua takaisin minä saa.

Kertosäe: Miksi Hiliman vei multa Onni,
Laukkanen, kylän ravatti sonni.
Hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en.

Kynsilakkaa oot sä lyönyt näppiin,
aittas oven laitat säppiin.
Vällyn väliin paenut kanssa Onni Laukkasen.
Kumiteräsaitan rappuun nojaan,
tuskissain minä kaevan ojaa.
Laukkanen ja syksy saa, mutta minä en.

Kertosäe: Koska Hiliman vei multa Onni,
Laukkanen, kylän ravatti sonni.
Hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en.

Jätitkö mut Hilma ehkä juuri siksi,
etten koskaan tullut vänkäriksi,
lietettä kun luukun läpi
mätit lantalaan?
Nyt mä kaikkea kadun vasta,
Hilima ootteloo jo Onnin lasta.
Kahen viikon piestä niien häitä tanssitaan.

Kertosäe: Kuokkavieraaks meinoon männä minä päissään,
kostan Hilimalle ja pierasen häissään.
Hajanaisten kenkies lotinaa
nevetalta kun kuule minä en.
Iha itekseni huopakatolla näin sinua muistelen.