Olipa yö.. tultii kotio joskus 10 maissa illal ja nähtii ku susi juoksi meidän tontilt ja tiputti jotain suustaa.. katottii tarkemmin ja huomattii et se oli meidän tiuku. sen taka jalat ja häntä ei liikkunu ollenkaa eikä kantanu yhtää.. se oli yltäpäältä saves ja hiekas se koitti maukua mut ääntä ei tullu. se koitti etujaloil vetää itseensä eteenpäin. Juha nosti sen autoo ja mentii kotipihaa siitä si lähettii viemää se keuruulle eläinlääkäri päivystykseen. ensi diagnoosi et vakava halvaus. mut si sen takajalat ja häntä rupes jotenki toimimaa. mut etujalat ei enää taipunu ja hengitys meni vaikeeks. Röntgenkuva paljasti et sen selkäranka oli katkennu lapaluiden kohdalla ja se oli menny niin sanotusti "päällekkäin". muuten se oli ehjä kaikin puolin eli ilman poikki mennyttä selkärankaa siit olis ollu viel eläjäks. niinpä eläinlääkäri anto tiukulle viimeisen piikin ja annettii sen nukkua pois. eläinlääkäri ihmetteli että miten tiuku edes oli vielä hengissä, koska kaiken järjen mukaa sen oli pitäny kuolla heti. ja lääkäri sanoi myös että tiukun vamma viittaisi auton alle jääntii eli tiuku oli joutunut auton töytäisemäksi ja sen jälkee susi vasta tullut. tänää si katottii tiukulle hyvä hautapaikka ja haudattii se.. sattuu niin pirusti. mitää muuta oikeestaa tehny ku itkeny ja miettiny et oisko voinu tehä jotain. mut raukkamaista siltä autoilijalta joka sen päälle on ajanu ku ei oo pysähtyny ees kattoo. ja tiedetää kyl kuka sen päälle ois voinu ajaa.. tääl meillä päin ei niit autoja paljon liiku.. kauhee ikävä Tiukua.... <3333333<3<333<333