Kaikki kertoo kuin kauniilta,
tää kaikki näyttää niiden silmissä.
Miten meil on pelkkää yhteistä,
eihän me koskaan edes riidellä.
Mä tiedän mitä sä tahdot ja ymmärrän sen,
joskus minäkin toivoin sitä samaa.
En osaa näyttää mikä oikein on korvannut sen,
tai saati sitten että sanoisin sanallakaan.
Mikä mua kaivertaa.
Helpompi nieleskellä on vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa.
Jos tässä jonkun täytyy kärsii, mä teen sen kyllä sun puolesta.
Mä kyllä kuulen mitä sisin sanoo, samaa kuin sun, sen kieli ei oo.
Milloin se muuttui, ei oo tietoo, kun sulkee korvat, ei huomaa eroo.
Ei täs oo kyse siitä et tahtoisin loukata, tai etten tahtois tuntee niinkuin sinä.
Mun täytyy uudestaan se sama kai taas huomata, mä myönnyn kaikkeen,
enkä sano edes sanallakaan, vaikka mua kaivertaa.
Helpompi nieleskellä on vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa.
Jos tässä jonkun täytyy kärsii, mä teen sen kyllä sun puolesta.
Ennemmin tinkii omistaan, kuin toisen toiveet kuolettaa.
Mut näin ei vaan voi koskaan olla, rehellinen itselleen.
Helpompi nieleskellä on vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa.
Jos tässä jonkun täytyy kärsii, mä teen sen kyllä sun puolesta.
Helpompi nieleskellä on vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa.
Jos tässä jonkun täytyy kärsii, mä teen sen kyllä sun puolesta.