Tunne niin syvä,
pelko niin kova.
Tarttuisin kädestäsi,
jos vain voisin.
Kertoisin,
olen tosissani.
En lähtisi ikinä,
ellei pakko olisi.
Mutta se toinen,
tunteen pilasi.
Sydämeni särki,
ei ehjäksi saa.
Palaset keräsin,
ne tallessa on.
Piilotin ne laatikkoon,
joka on vuoteeni alla.
Voin laatikon vetää esiin,
ja yrittää koota sydämeni.
Helppoa se ei ole,
koska sen särjit niin moneen osaan.
Taas laatikon suljen,
ja sydämeni piilotan.
En saa sitä kootuksi,
ja joka kerta se särkyy yhä enemmän kun yritän.