Jos saisin toivoa tähdiltä,
minun ei tarvitsisi toivoa mitään,
minulla on sinut.
Minulla on sinut tänään, huomenna ja
ehkä ensiviikolla.
Mutta onko minulla sinut ensivuonna?
Kahden vuoden kuluttua?
Sitä en tiedä.
Voinko käyttää toiveeni myöhemmin,
sitten,
kun tiedän jäätkö luokseni?
Voinko toivoa lisää aikaa meille?
Vai pitääkö minun sitten antaa sinun
vain mennä?
Onko se helpompaa?
Onko helpompi kärsiä, ja antaa sinun
mennä?
Tärkeintä on,
että olet onnellinen.
Mutta etkö sitten ole minun kanssani onnellinen?
Sitä en tiedä.
Vain sinä tiedät.
Kertoisitko minullekkin?
Haluaisin niin tietää.
En halua olla tässä, jos se tekee sinut
surulliseksi, sinun onnesi on minulle tärkeintä.
Jaksatko jatkaa kanssani matkaa,
vaikka välillä tuntuukin, että on vaikeaa, väsyttää,
tahdot istua.
Minä annan aikaa, jos tarvitset, minä lähden pois,
jos haluat, mutta vain sinä tiedät mitä haluat,
sinun on kerrottava minullekkin,
muuten en voi mennä pois..