Aurinko paistaa,
mua niin hymyilyttää.
Pilvet on väistyneet,
sade pois kadonnut.
Nousen aamulla nauraen,
sua hymyillen katsoen.
Sä sait mut tajuumaan,
ei maailma mua odota,
se jatkaa kulkuaan.
Mä voin kyydissä pysyä,
tai pois hypätä.
Nyt nään maailman silmin uusin,
mikään ei oo enään synkkää,
kaikella on tarkoitus.
Sait mut tajuumaan,
että maailmassa on jotain mitä odottaa.
Jokainen odottaa eri asioita,
minä tahdon odottaa sinua,
sinua odotan niin kauan kuin on tarvis.
Sä voit torjuu mut ja
heittää kaiken pois,
sua ymmärrän.
En oo sun arvonen,
tiedän sen,
mut mä en enään voi muuttu,
en voi olla täydellinen.
En tahdokkaan.
Tahdon vain,
että rakastat minua,
juuri tälläisenä.
En voi mitään jos et tahdon,
ymmärrän kyllä.
En suutu.
Kunhan kerrot sen mulle heti,
et hetkeäkään myöhemmin.
Sua tuun aina rakastaa,
tuli mikä tuli,
satoi tai paistoi.
En sua koskaan unohda, en sua koskaan vihaa.
Surulliseks voin tulla,
mut tulisit säkin jos sun rakkasu torjuttais.
Tunteeni ovat aitoja,
mutta minä vain näyttelen,
jotta olisin se,
kuka haluaisit minun olevan.