Unohtunee kasvot,
palasivat mieleeni.
En enään koskaan luullut,
että tuut taas mun
uniini.
Sua tahdoin taas hellästi
pitää,
syllisäni,
olisit aina turvassa,
minun luonani.
Tahdoin sua rakastaa,
uudestaan ja uudestaan.
Niin kauan kunnes taivas
putoaa.
Sua rakastan,
en ymmärrä miks päästin
irti,
oot niin rakas,
anna anteeks,
jos sydämmes särjin.