Olipa kerran pieni paha noita,
Känkkäränkkä nimeltään.
Se huvittelee syömällä rusinoita
ja iskemällä kepillään.
Se on niin pieni
että aikuiset ei pysty sitä näkemään,
mutta lasten luokse mielellään se tulee kyläilemään.
Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin,
ei lapset pysty nukkumaan,
koska Nukkumatti pelkää Känkkäränkkää
ihan tosissaan.
Kun Känkkäränkkä tulee ruokapöytään
se mussuttaa rusinoitaan ja ruuan se saa
lasten suussa pahalta maistumaan.
Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä,
kun on Känkkäränkkä päivä,
onhanse kiva että lapsilla on oma vänkkä
säärinen noita.
Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä,
tule vain kerran viikossa.
Kun sä pistät kaiken ihan länkkä lönkkä
niin äiti syyttää ipanoita,
ja kaiken takana onkin vain pienipaha noita.
Kun aamulla täytyis tarhaan lähteä,
niin lapsia kiukuttaa,
koska Känkkäränkkä neuvoo väärin jalkoihin
kenkiä laittamaan.
Ja Känkkäränkkä ylyttää lapset toisten leluja rikkomaan
ja iloisesti napsuttelee kepillään,
kun saa lapset tappelemaan.
Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä,
kun on Känkkäränkkä päivä,
onhanse kiva että lapsilla on oma vänkkä
säärinen noita.
Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä,
tule vain kerran viikossa.
Kun sä pistät kaiken ihan länkkä lönkkä
niin äiti syyttää ipanoita,
ja kaiken takana onkin vain pienipaha noita.