Joskus öisin herään ikävään,
kamalaan kaipuuseen.
Mun tyynyliina on märkä mun katkerista kyynelistä,
ikävästä kamalasta.
Luulin ennen että en voisin koskaan tuntea näin.
Sä et tiedä mun tunteita,
sä et tiedä miten paljon sua rakastan.
Mutta miten sä voisitkaan?
En oo niitä sulle kertonut,
en ees koskaan sulle vihjannut,
et oot tärkeintä mulle maailmassa.
Oot salaisuus niin ihana,
mun sydämeni toinen puoli.
En ois tässä ilman sua,
en jaksais huomistakaan,
ellen tietäis sun olemassa olevan.
Oon vaan puolikas ilman sua,
ilman sua oisin katkera ja yksinäinen,
sä teet musta kokonaisen,
niin täydellisen.