Kun kävin sairaalassa äidin kanssa sinua katsomassa,
lapsenuskolla uskoin että paranet,
että olet kuolematon,
että voitat jokaisen esteen.
Mutta sinä et tullut enää koskaan pois sieltä sairaalasta,
minä muistan hyvin selvästi äidin itkuiset kasvot,
ja kuinka hän kertoi kuolemastasi.
En tahtonut uskoa,
enkä tahdo vieläkään.
Sinä elät vielä siellä jossain,
odotat meitä jotka sinua rakastavat.
Jos et elä muualla,
elät ainakin taivaassa.
Pilven reunalla meitä katselet,
meille voimia annat.
Ja toivot meille vain kaikkea hyvää,
ja sinä olet suojelusenkelini,
kaunein enkeli.
Veikko, minulla on sinua ikävä.