Luulin joskus että joku/jotkut olivat ystäviäni, mutta luulin väärin.. :/
tässä päivänä eräänä heräsi muistoja/ajatuksia, kun hopealaivat kulkivat ohitse ja pitivät ääntä.. Ehkä joskus piti olla niiden kyydissä, ehkä ei..
mutta on hyvä silti huomata että jotkut ovat ihan "real friends", välittävät ja ovat tukena, muistavat olemassaolon silloinkin kun itse ei sitä muista..
"Nobody said it was easy
It's such a shame for us to part
Nobody said it was easy
No one ever said it would be this hard
Oh take me back to the start..."