Joskus elämä potkii kovaa jaloil. Miltä tuntuu ihastua oikeesti ku aina ku niin käy se kumotaa ja taas saa kerätä ittees. Se on aika hankalaa ku ei aina jaksa alottaa pohjalta. Olis kiva jos se sais kestää joskus edes hiukan kauemmin. Ku sydämen särkyminen on aika ilkeetä, tai se ahdistaa. Ja tuntuu et ei jaksais mitää. Tekis mieli vaan maata. Se on tylsää.
Toivon et se sais oikeesti kestää en jaksais mitää muuta, vain sua.!