IRC-Galleria

Onneksi on tältä päivältä tyött ohi, oli suhteellisen kiirus päivä. Tein jotain semmoista mitä en yleensä tee, tingin omasta ruokatauostani. 30 min sijaan pidin vain 15 min tauon. Oli väärä päivä syödä huono (pieni) aamiainen.

Illalla sit taas lisää tekstiä ja avautumista, ehkä.

Aivan kuten sanoin olen erinomainen ja erinomaisen nopea tekemään hätiköityjä johtopäätöksiä. Jällen kerran ne päätelmät oli jotain aivan muut kun todellisuus on, mutta näin se vaan välillä menee.

Niin ja huomenta. On kiva kun sa herätä siihen että joku muistaa olemassaoloni, tiedän että olen hänen ajatuksissa :)

Jos sitä rupeis valmsitamaan jotain aamupalaa, reippaasti ja pirteänä, tai vähemmän pirteänä.

Enää päivän viimeiset avautumiest ja sitten nukkumaan.

Töissä päivä meni silleen normaalilla tavalla, tosin huomas kyllä että suomessa oli satanut lunta. Riitti töitä silleen kohtalaisen hyvin. Ei pahemmin tarvinnut pyöritellä peukaloita. Ja tahti vaan kiihtyy tästä eteenpäin. Yksi mikä minua ihmetyttää töissä, tämän eräs kenen tapamista meinasin, varmaan perheen ainoa lapsi. Ainakin se vaikuttaa semmoselta. Hän on ikään kuin johtavassa asemassa. Aivan kuten kaksi muuta henkilöä, joiden kanssa tulee toimeen ilman mitään ongelmaa. Osittain johtuu siitä että nämä kaksi muuta osaavat sanoa ystävällisemmin. Yleensä he pyytävät tekemään jotain, ja koska he ovat käytännössä niitä ketkä tietävät mitä pitää tehdä (ei miten) niin toki teen. Mutta tämä yksi ei varmaan ole koskaan kuullutkaan semmoisesta kuin pyytäminen. Tietenkin ryhmänjohtajakoulutuksen saaneena tiedän että ryhmää komennetaan, ei pyydetä tekemään. Me emme kuitenkaan ole suomenpuolustusvoimissa, hyvän ryhmähengen takia tämän henkilön olisi syytä opetella hieman käytöstapoja. Eiköhän tuo riitä töistä.

Olen uskomattoman hyvä tekemään johtopäätöksiä ja päätelmiä. Mieleni on tämän asian suhteen uskomattoman nopea. Kaiken näköiset mööröt ja ökkimörkit surffailevat synapsien matkassa. Miksi kaikesta pitää heti pelätä pahinta? Onko se jotain peruja niitlä menneiltä ajoilta, hyvin paljon mahdollista. Niin helposti ja nopeasti kerkee linnan rakentamaan pilven päälle, Siis sen kosteuskerääntymän mitkä on taivaalla. Ei sen mitä jotkut polttelevat. En tarkoita nyt pilvilinnojen rakentamista, kyllä ne toki hajoavat, ihan varmasti. Mutta miettikääpä sitä kolinaa, jytinää ja maan tärinää kun pilvien päältä alkaa satelemaan semmosia puolentonnin kivenmurikoita. Aivan niin, siis linnan. Kunnon iso ja tukeva KIVIlinna. Kuitenkaan tukevinkaan linna ei pysy pystyssä ja suojele jos sen perustukset pettävät, maa tai tässä tapauksessa pilvi häviää alta. UUuiiiiiiiiiii!!!! JUTUM!! WABAUM!! KOLONG!!

Toivon että sen pilven alta tai siis että se pilvi on vuoressa kiinni, vaikka pilvi hajoisikin alta niin silti linna pysyisi paikoillaan tukevasti vuoreen kiinnittyneenä. Ei kannata ruveta rakentamaan mitään ellei alusta ole tukeva ja kestävä. Se on kaiken A ja O, eikä siihen väliin tarvita mitään L ja K:ta. pikemminkin päin vastoin. Se pehmentää monesti sen alustan.

Kello on puolenyön ja on minun aika mennä nukkumaan, tosin jos tarkkoja ollaan niin se aika meni pitkän aikaa sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lippu korkeella ja katse kohti tulevaisuutta.

Joutui käydy ottamassa yhen suht tujun drinkin, Finlandia vodkaa ja omenatuoremehua. On muuten aika hyvä yhdistelmä. Telkusta tulee Top Gear, meenpäs muuten katsomaan sen loppuun. Ja tulen sen jälkeen tilittämään lopun päivästä.

Se on arkiviikko kerinnyt jo puoleen, no vähän ylikin jos tarkemmin aattelee. Enää kaksi aamua ja sit ei muuten ollutkaan vapaa.. perkeles, mullahan on la töitä. Vi**u NYT hajottaa. P*rk*l*. Kohta lisää tekstiä.

Minulle väitettiin että työkaverin tappamisesta saa saman tuomion kuin ihmisen tappamisestakin. Eihän semmoisessa ole yhtään mitään järkeä. Mielestäni työkaverin voisi listiä sakkorangaistuksen uhalla. Ai miten niin meillä ei ole töissä kaikki kohdallaan?

Näin se taas tämäkin päivä tuli päätökseen, se ei juurikaan muuttanut mitään eilisestä. Vähän kyllä, mutta ei niin paljon kuin toisaalta olisin toivonut. Toisaalta ehkä parempi näin. On huomennakin jotain mitä odottaa. Positiivisuus, sitä ei sovi unohtaa. Se auttaa monena synkkänä päivänä. Kyllä se aurinko vielä paistaa, sinne risukasaankin.

monesti olen miettinyt että mitä jos olisin aikoinaan tehnyt toisin. Siis silloin 10-13 vuotta sitten. Missä olisin nyt. Välillä tuntuu että tein virheitä, mutta se mihin olen nyt päätynyt ei olisi varmaankaan tapahtunut jos olisin tehnyt sillon jotain toisin. Tämän hetkiseen elämäntilanteeseen olen kohtalaisen tyytyväinen. Toki aina voisi mennä paremmin, mutta en tiedä haluisinko sitä. Tidän tarkkaan mitä haluan tällä hetkellä ja tiedän että minull on mahdollisuus siihen. Kaikilla on mahdollisuus siihen mitä haluavat. Kaikki on mahdollista jos vain on tarpeeksi halua.

Eiköhän siinä tullut taas tämän päivän haihatelmat. Katsoo nyt jos jaksaa huomenna kirjailla lisää, tosin eipä nämä kirjotelmat varmaan kovin montaa kiinnosta, ihan hyvä vaan :) Kyllä te tiedätte.

Aivan kuin reimarit toimivat opasteina laivoille,
toimit sinä opasteena minulle.
Niin kuin tähdet aikoinaan johdattivat merimiehet kotiin,
johdattaa sydän minut luoksesi.

Voisin luvata sinulle Kuun ja tähdet taivaalta,
En kuitenkaan sitä tee, sillä en voi olla varma onnistunko siinä.
Mikäli sitä kuitenkin pyytäisit,
yrittäisin parhaani mukaan toteuttaa pyyntösi.

Vaikka toista ei voi omistaa, tahdon silti sinut itselleni.
En koristeeksi vierelleni, vaan tasaveroiseksi kumppaniksi rinnalleni.
Monesti olen sinua katsellut, perääsi ikävöinyt.
Ehkä viimein voimme kulkea rinnan, käsikädessä.

Näin se on taas tämäkin viikko pyörähtänyt käyntiin. Työpäivä meni kiitettävän nopeesti.

Pitääköhän minun taas jättää kaikki edes vähän tutuksi tullut, että pääsen hänen luo kenet toivon saavani/löytäväni. Miksi en löydä niitä sieltä missä asun? Miksi niiden pitää "aina" olla vähintään puolensuomen päässä. Toisaalta en valita mikäli hyvän löydän tai saan, tosin toista ei voi omistaa niin onko se silloin saamista. Enkä tarkoita nyt seksin saamista, ei siinäkään missään nimessä mitään vikaa ole, mutta tämmöisenä vanhuksena sitä kaipaa parisuhteelta jo enemmän.

Toivottavasti elämä tästä taas selkenee mahdollisimman nopeasti, jos ei selkene, niin ei mahda mitään... Tällä mennään.

Vaikka harvemmin käytän ilmaisuissani sinänsä mitään kristinuskoon liittyvää, niin nyt teen aivan kuin jumala maailmaa luodessaan. Pyhitti seitsemännen päivän lepopäiväksi. Joten niin minäkin olen pyhittänyt tämän päivän itselleni lepopäiväksi, ruumiillisesti. Kun vielä olisi saanut harmaanmassan, mitä myös aivoiksi kutsutaan, lepoon niin olisin ollut tyytyväisempi. Ei oo pelekoo, kun ruumiilla ei ole tekemistä niin aivot tekevät senkin edestä. Eivät mitään hyödyllistä vaan pyörittelevät kaiken näköisiä tietohippusia ja olettamuksia ja arvailuja, missään nimessä sulkematta pois toiveita ja unelmia.

Jos sinä tiedät että tarkoitan sinua niin hyvä, toisaalta. Miten tämä meni taas tähän. Toivottavasti asiat joskus selviävät. Toivottavasti näemme mahdollisimman pian.

Mitä mitä mitä... Sekoilua.

Joo-o sellaset oli minun juhlat, kaikki meni rauhassa ja ruokaakin jäi. Eli se ei ollut riittävän hyvää. Toisaalta elämäni ensimmäinen kerta kun tein voileipäkakkuja. Boolikin oli ja meni, kohtalaisen hyvää, pitihän se sit kuitenkin lähtee näyttään kaverille lohjan hiljaista yö elämää, käytiin möljässä. Sielä oli HILJAISTA, tietoinen valinta. Viiden aikaan olin kotona, jauhettiin puppua hetken aikaa (noin tunti) kello on nyt 9.03 ja mä olen ollut sen puoliskatuntia hereillä.