se on se irvikuva jonka näätte synkimmissä painajaisissanne,
joku joka ajaa teitä takaa eikä anna olla oma ittenne.
sitte myöhemmi sitä miettii, tapahtu nii ja tiesin sen,
sen vaa ties, kukaa ei varottanu mut pääs kumminki askeleen edelle.
en oo edeltäkävijä, puhun paskaa, sivu suuni ja asiat ristii,
miks nii? se on mun luonne, sille ei voi mitää pitäs suuni siistii.
ku kerran menis kipsii, sillee kunnolla et oikei satuttais,
uskosko ees sillo, saisko ne muhun pahan et mua kaduttais.
pääsis sanojansa katuu, tajuisko viimein et muihinki sattuu,
joutus asioita miettii, ymmärtäis et ei tää elämä oo ku satuu.
mut mulki on pahe, myönnän sen ku katon peilii,
en hakkaa seinii mut ku aattelee järel on parempi nii.
loppuje lopuks kaikil on se paha, sadun pahis joka tappaa,
ota ittees niskat kii, älä anna kaataa, sul on se valta.