miks en voi vain olla ja unohtaa. jättää taakse kaikki kipeet ajatukset.
ne syövät mua sisältä, ne eivät jätä mua rauhaan. en pääse niitä pakoon minnekään.
yritän piiloutua, etsin kaikista pimeimmän nurkan ja painaudun varjoihin,
mut silti ne aina löytää mut.
yritän juosta karkuun, mutta kompastun ja lopulta kuitenkin saan käydä samat hirvitykset
uudestaan ja uudestaan läpi. ne satuttaa mua, ne repii mut rikki, ne kiskoo musta kaiken
irti. lopulta ne jättää mut rauhaan, paiskaavat minut paljaalle maalle.
jään makaamaan, hengitän vaivalloisesti ja itken. itken verta, kylmiä teräviä kyyneleitä.