oon kuulemma ihan vitun perseestä, kusipää ja kaikkee muuta mukavaa.
mittään en kuulemma tee ja mittää en ossaa tehä.
ei tipu rahhaa eikä ruokaa. en saa siis syyvä.
vois vaan ymmärtää, että miulla on muutakin elämää ku istuu kotona.
ja se, että mie en muista. minkä voin sille jos unohan?
eikö unohtaminen ole inhimillistä?