kuuntelen sateen ropinaa. se tippuu taivaalta yhtenä ryöppäänä, verhona.
voimalla se iskeytyy maahan aiheuttaen ääntä, kohinaa. minusta tuntuu,
kuin taivas itkisi puolestani. valuttaisi surun ja onnen kyyneleitä. tietäen,
miltä minusta tuntuu. sisälläni kuohahtaa, samalla kuulen ukkosen jyrähtävän.
säikähdän, tuntuu kuin minä aiheuttaisin tuon. tuon jyrähdyksen voima pistää
minut miettimään, pohtimaan kipeimpiä ajatuksiani. sydäntäni vihloo, painan
pääni kylmiä käsiäni vasten. mutta minun ei tarvitse itkeä, sillä tuo sade itkee
puolestani.