oonks mä saanut jotain suurta aikaiseksi,
sellasta mikä auttais ja olis muille mieliksi.
joskus ne vaan huutaa, kattoo mua pahasti,
painaa mua maan rakoon, aivan alas asti.
senkin oon huomannu, ei kyyneleet auta,
ei niist oo lohtuu, ne syö sua ku tauti.
paineet kasvaa, haluut huutaa,
mut sun täytyy puhuu vaik kuinka kuivais suuta.
tuut huomaa sen itekki loppupeleissä,
ilman rakastavii ihmisii ei olis mitää elämässä.
haluisin olla jotain mitä muut toivoo,
mut en ikin tuu olee vaik haluisinki
ja sanon niille vaa voivoi.
antakaa mun hetki olla yksi ja miettii,
niitä asioita jotka tekee kipeetä,
joita joudun sietää.
älkää pyytäkö mua tekee jotain mitä en haluu,
sä kosketit mua niin paljo ku sydämee mahtuu.
oon iha varma et koskaa ei käy niin,
joudun vaipuu mun synkkiin unelmiin.
on tarinoita joita en haluu muistaa,
täytyy unohtaa ne tai ne mut raiteiltani suistaa.
ne on ne ihmiset mitä eniten mietit,
ei ilman niitä olis näitä murheita sen tiesit.
ne on aina sua auttamassa, päästämässä pahasta,
varsinki sillo ku joku on pahasti pielessä<3