IRC-Galleria

Ois sit ens viikko lomaaa!!!

Eli jokainen, joka lukee tätä blogiani (sattumalta tai tarkoituksella) on velvoitettu vastaamaan näihin kysymyksiin. Sitten vastattuasi kopsaa tämä omaan blogiisi.

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä vai millainen on suhteesi minuun?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Mikä on paras ja pahin luonteenpiirteeni?
05. Uskaltaisitko halata minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

on ku junan alle jääny... Viime yönä osannu ees nukkua, koko ajan kyttäsin kelloo etten vaan myöhästy töistä... Nukuin varmaan n. 4 tuntia. Kahdelta iltapäivällä alko tuntuun etten jaksa enää yhtäkään arkkua kantaa mihkään suuntaan

töihin. On sitä sit jo 4 viikkoa maattu...

Sille oli yöllä tullu tarve ruveta pyyhkii persettään ja se oli repiny keittiön lattialle paketin vessapaperia, no onneks suurin osa rullista on käyttökelpoisia... Ja Arin vessaan (meil on muuten omat vessat, jos joku haluaa tietää...) ne rullat on menossa ;-)

Nimiehdotuksia?

Ens viikolla ois viel 4 päivää töitä ja sit lomaa 4 viikkoa...

Oma kone hajos ja nyt vartoo huoltoon lähettämistä, pientä pakkovieroitusta :-)
Onneks Arin kone viel pelittää...

-Paikallaolo

On tärkeää opettaa ihminen seisomaan hievahtamatta paikoillaan. Opetus tapahtuu siten, että yksinkertaisesti mennään maahan eikä enää liikuta siitä milliäkään. Aluksi ihminen repii ja riuhtoo, maanittelee ja uhkailee, yrittää lahjoa makupaloilla jne. Näistä ei kumminkaan kannata välittää. Ne ovat normaaleja reaktioita kouluttamattomalle ihmiselle. Vähitellen, johdonmukaisesti harjoittelemalla saadaan yleensä jokainen ihminen oppimaan edes välttävä paikallaolo. Alkuvaiheessa tulee vain muistaa maata tiukasti ja peräänantamattomasti aloillaan ja tuijottaa ihmistä silmiin. Kun ihminen osaa paikallaanolon, ei tarvitse kuin vähän jarruttaa taluttimesta, niin hän jo kiltisti pysähtyy odottamaan.

-Taluttimessa seuraaminen

Kunnolla koulutettu ihminen seuraa koiraansa pusikot ryskyen minne tahansa. Ihmisen kunnosta ja iästä riippuen kannattaa alkuvaiheessa sopeuttaa vauhti siten, ettei ihmiselle koidu liiallista ylirasitusta. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun talutin on koko ajan kireällä ja ihminen raahautuu perässä tasaisesti puuskuttaen, on vauhti sopiva. Mikäli epämääräistä valitusta, vinkunaa tai korinaa ilmenee, on syytä hidastaa vauhtia hetkeksi. Kunnolla ja vauhdikkaasti seuraava ihminen on jokaisen koiran ylpeys.

-Liikkeestä maahanmeno

Tämä tapahtuu taluttimessa seuraamisen yhteydessä siten, että kun vauhti on sopiva kiepsahdetaan ympäri, jolloin hän kompastuu jalkojensa ympärille kiristyvään taluttimeen ja menettää tasapainonsa. Maahanmeno on yleensä erittäin ripeä.

-Liikkeestä seisomaan jääminen

Tätä harjoitellaan niin ikään taluttimessa. Liike on yksinkertaisuudessaan seuraava- vauhdin ollessa kohtalainen pysähdytään äkkiarvaamatta esim. haistelemaan. Kun talutushihna loppuu pysähtyy ihminenkin automaattisesti. Tässä kannattaa jälleen ottaa huomioon taluttimen päässä olevan kaksijalkaisen ikä ja kunto ja soveltaa pysähdyksen nopeus sen mukaan. Mikäli vauhti on liian kova, tulee suorituksesta enemmänkin liikkeestä pyllylleen tupsahtaminen.

-Luoksetulo

Tämäkin on ehdottaman tärkeää opettaa jokaiselle ihmiselle. Yleensä heillä on, laiskoja kun ovat, vain tapana seisoskella paikoillaan ja karjua koiraansa. Tämähän ei vetele. Paras tapa opettaa luoksetulo on tehdä itsensä niin vastustamattomaksi ettei ihminen voi olla tulematta. Voi esimerkiksi rynnätä autoteille tai lasten leikkipuistoon kakalle. Keinot ovat monet. Eräs varma keino on kieriskellä tuoksuvassa raadossa tai ahmia pilaantunutta ruokaa tai kalanperkuujätettä. Kun ihminen on tullut kiertelemättä luoksenne, ei kiitosta saa unohtaa. Märkä pusu keskelle naamaan kalan uimarakko suupielestä roikkuen on kiitos jota ihminen ei heti unohda!

-Taluttimetta seuraaminen

Tämä on helppoa opettaa sen jälkeen kun luoksetulo on kunnolla opittu. Luoksetuloon vain lisätään se, että aina kun ihminen on melkein kohdalla niin siirrytään hieman etäämmäs ja taas hieman etäämmäs jne…
Tällä tavalla ihminen oppii taluttimetta seuraamisen ihan huomaamattaan. Ihmisen karjumisesta ja naaman punottamisesta ei kannata välittää, ne kuuluvat alkuvaiheessa asiaan kun paras ystävämme haluaa osoittaa innostustaan ja kannustustaan taitavalle koiralleen.
Kun toistat näitä asioita päivittäin, voit olla varma edistymisestäsi. Muista kuitenkin, että koulutettavana on ihminen, ystäväsi, ja koulutuksen tarkoituksena on olla mukava harrastus sinulle, vaikka samalla luultavasti teetkin ihmisestäsi hermoraunion.

Meillä mummi keräsi ensin sellaset pienet oravat tyttärilleni. Lapset
nimittivät niitä orkuiksi sitkeesti kielloistani huolimatta. Aloin
keräillä niitä hiton merkkejä tosissani koska halusin itselleni sellaisen ison
oravan, kuuskyt merkkiikö siihen tarvittiin. No, kerran kaupassa
talouspaperiosastolla muksut hokas et siellähän ois merkkejä pilvin pimein
pusseissa. 'Sais äiti vihdoin sen haluamansa ison orkun', kailotti
4-vuotias... Ja arvatkaa oliko monta kuulijaa ja äiti punanen! Siinä
kaupassa ei kehdattu hetkeen käydä.
**********************************************************
Kotona opetettiin muksuja nukkumaan omissa sängyissään, iskän ja äidin
sängyssä kun tahtoi olla ahdasta,jos kolme muksua änkesi yöllä sinne
nukkumaan. Sopimuksesta pidettiin aika hyvin kiinni, paitsi silloin kun
iskä oli työmatkalla. Asiasta puhuttiin ja muistutettiin muksuja, että jos nyt
kuitenkin nukuttaisiin omassa sängyssä, vaikka isi olisikin yötä poissa.
Eräällä kauppareissulla, tuollaisen työmatkan jälkeen nuorin tytöistä
ilmoitti kovaan ääneen: 'Isi, isi. Kukaan ei ollut nyt äidin sängyssä kun
sä olit poissa!
**********************************************************
Poikani oli kuusivuotiaana isänsä kanssa kaupassa ja sanoi lihatiskillä
kovaan ääneen, että 'kato isä, tuossa on ihan samanlainen jortikka kuin
sulla.' Ympärillä ihmiset hiljenivät, ja isä helotti punaisena kun he
ensin katsoivat pojan osoittamaan suuntaan nähdäkseen, että millainen
'jortikka', ja sitten vaivihkaa vilkaisivat isää nähdäkseen että millaisella miehellä.
**********************************************************
Olin hakemassa poikaani (3 v) tarhasta kotiin. Kysyin hoitajilta, että
miten päivä oli mennyt. Lounaalla oli Jani syötyään ensin todennut, että
'olipa hyvää ruokaa' ja samaan hengenvetoon todennut... 'vielä kun pillua
sais'. Voitte kuvitella, että pikkaisen alkoi iskän poskia kuumottaa.
**********************************************************
Olin juuri puhdistanut hiusharjastani melkoisen kasan hiuksia ja heitin ne
vessan pönttöön. Silloin noin kolmevuotias Heidi-tyttäreni tuli käymään
vessassa, kurkisti pönttöön ja nähdessään hiustukon järkyttyneenä: 'Voi sentään äiti, sun pimppisi on pudonnut pönttöön!
**********************************************************
Samuli oli paikallisessa pikkuteatterissa katsomassa Peppi Pitkätossu
esitystä. Näyttämölle oli rakennettu laudoista talo, joka oli tietysti
Huvikumpu. Kun näytelmä loppui, Samuli sanoi kovalla äänellä
äidilleen: Oli sillä Pepillä se hevonenkin mukana, minä näin kun se
kurkisti sieltä paskahuussin ikkunasta!
************************************************************
6-vuotias Jaakko ajeli pienellä mönkiällään yrityksen pihassa olevissa
kurakuopissa, jolloin isä useasti torui' Tule nyt heti sieltä
vesilätäköistä pois tai kastelet pian asiakkaatkin'. Viimein poika kyllästyi torumisiin
ja vastasi 'Ole sinä vaan siellä hiljaa tai äiti pistää sut taas ensi yönä sohvalle nukkumaan'.
*************************************************************
Olin kolmevuotiaan tyttäreni kanssa eräänä syksynä metsässä samoilemassa.
Tyttäreni kysyi, miksi emme kerää koskaan sieniä.Vastasin, että äiti ei
tunne kuin kärpässienen, joten ei voida kerätä niitä syötäväksi. Tytär
tokaisi siihen, että eihän se haittaa kun meillä ei muut syö sieniä kuin
isä. Muutaman päivän päästä menimme neuvolaan ja neuvolatäti näytti
kirjasta sienen kuvaa ja kysyi tyttäreltäni mikä se on. Siihen tyttö vastasi että
kärpässieni ja äiti kerää niitä isille ruuaksi.
*************************************************************}
Olimme autoajelulla. Poliisi pysäytti ja pyysi puhaltamaan.
Puhallettuani poliisi totesi, että kaikki on OK. Siihen tyttäreni
takapenkiltä: 'Niin kyllä nyt, mutta tulepas illalla kotiin puhalluttamaan!'
*************************************************************
Kun nuorempi poikani oli noin 3-4 vuotias, hän katseli televisiosta, kun
nainen soitti harppua. Aikansa kuunneltuaan, hän kysyi: 'Äiti, mikä toi on?'
Vastasin, että se on harppu. Poika tokaisi, että 'Ei, kun toi, mitä toi täti soittaa!'
*************************************************************
Oli tuhruinen loppusyksyn perjantai-iltapäivä. Marketin kassoilla jonot
etenivät tuskastuttavan hitaasti. Tilannetta ei yhtään helpottanut se,
että 'kansallispukuisen' naisen vaunuissa työntämä pikkuvauva parkui
taukoamatta. Lopulta vauvan isoveli, noin 3-vuotias tomera miehenalku saapasteli
vaunujen luo, ja kysyi kuuluvalla, huolestuneella isonveljen äänellä: 'Valto! Mikä
sua vituttaa?!