IRC-Galleria

Luku 1
Valkoinen susi
Marraskuu. Sateista ja tuulista aikaa. Kello on kuusi illalla. Kävelen yksin pimeää ja hiekkaista metsätietä pitkin. Tuntuu kuin joku tarkkailisi minua. Käännyn ja näen vain tyhjän polun. Jatkan matkaa. Sitten alkoi kuulua askeleita. Aloin liikkua nopeammin ja nopeammin, kunnes tie loppui kesken. Askeleet takanani voimistui ja voimistui. Kunnes tipuin ja aloin vajota pimeyteen vajosin syvemmälle ja syvemmälle, kunnes heräsin. Kaikki oli painajaista. Nousin sängystä ja katsoin kelloa se oli neljä yöllä. Huoneeni oli hyytävä ja pimeä. Tunsin viileän tuulahduksen kasvoillani. Ikkuna oli auki. Kävelin pimeän huoneen poikki ikkunalle. Yhtäkkiä tuli aavemainen olo. Katsoin ulos. Siellä oli sumuista ja pimeää. Sitten näin jonkun vaalean hahmon liikkuvan sumussa. Ajattelin että se olisi vain mielikuvitukseni tuotetta, mutta näin sen uudestaan. Mikä se sitten olikin en halunnut tietää. Suljin ikkunan ja laitoin verhon kiinni. Juoksin sänkyyn peiton alle ja toivoin nukahtavani nopeasti. Heräsin taas samaan painajaiseen mutta nyt siinä näkyikin valkoinen susi metsän reunalla joka yhtäkkiä katosi sitten heräsin. Kello oli kuusi aamulla. Kouluakaan ei ollut joten ei tarvinnut vielä nousta. Yritin nukahtaa. Mutta aina kuin suljin silmäni näin sen suden katsomassa minua surullisilla silmillään. ihan kuin se olisi pyytänyt apua. Avasin silmät ja mietin hetken. Mietin oliko se vain unta vai tarvitsiko joku tosiaan apua. Ei, unet on vain unia. Nousin ylös. Puin päälleni ja kävelin alakertaan. Äiti oli hereillä. Hän itki. Äiti yritti sanoa mitä oli tapahtunut mutta ei kyennyt. sitten takanani joku sanoi, ”Sishy on karannut” Katsoin vastahakoisesti lattialle etsien Sishyä, mutta näin vain verisiä jälkiä. En kyennyt sanomaan mitään. Lähdin juoksemaan. Minulla ei ollut määpäärää. Juoksin ja juoksin kunnes kaaduin väsyneenä hiekkatielle. Yhtäkkiä sumu nousi. Se tie oli sama kuin unessa. Käännyin ja näin sen saman suden se katsoi minua ja lähti kävelemään sitten se kääntyi ja katsoi minua uudestaan. Ihan kuin olisi halunnut minun seuraavan sitä. Joten lähdin seuraamaan sitä. se johdatti minut häkin luo häkissä oli verinen koira. Se oli Sishy. juoksin häkille. Katsoin sivulle missä susi oli ollut mutta se oli kadonnut. käännyin takaisin ja avasin häkin. Otin Sishyn syliini ja juoksin kotiin päin. Äiti oli ihmetellyt missä olin, muttei sanonut mitään, vaan juoksi sisälle soittamaan eläinlääkärille. Kesti tunti kun lääkäri saapui. Sishy ulisi ja vinkui. Veri alkoi jo hyytyä. Sishy ei jaksanut enää kauan, mutta sinnitteli yhä. Sen silmät olivat hädin tuskin auki. Lääkäri otti Sishyn sylistäni ja nosti sen autoon. Minä juoksin perässä. Menin Sishyn viereen se vinkui ja ulisi koko matkan. Matka tuntui ikuisuudelta, mutta ei kestänyt kauaa kun eläinsairaala tuli näkyviin. Otin Sishyn syliini ja kannoin sen sisälle. Sisällä Sishyä odoteltiin valmiina. Sishy oli nukahtanut. Se oli vasta pentu. Eikä se saisi kuolla. Kului tunteja. Kunnes lääkäri tuli ilmoittamaan, että Sishy selviäisi, mutta joutuisi olemaan sairaalassa pitkään.