IRC-Galleria

Ehkä pitäis joskus nukkuaki eikä vaa piirtää koko yö. tänäki yönä vaa piirsin. jonku ihme koiran joka on toosi värikkääksi.oke yleensä piirrän koko yön siks et joku on hullusti nyt muun vanha luokkalainen on tooooooosi idjootti siks varmaa toi piirtäminen venyy.

Luku 2
Sishy
Päivät oli synkkiä, vaikka aurinko paistoi. Mietin joka päivä ja joka yö, selviytyisikö Sishy. En saanut unta moneen päivään. Mietin sitä valkoista sutta, joka oli johdattanut minut Sishyn luokse. Oli jo ilta, ja sain vihdoin unta. samat painajaiset jatkuivat. Joku jahtasi minua pimeässä metsässä, sitten näin sen saman suden, joka johdatti minut Sishyn luokse. Pysähdyin sen eteen, vaikka askeleet takanani voimistui, Susi lähti juoksemaan metsään, se pysähtyi ja kääntyi minua kohti, ja alkoi murista. Minä peräännyin vaistomaisesti. Katsoin sitä syvälle silmiin, hetken se katsoi minua silmiin, mutta sitten se ei enää vastannut katseeseeni, vaan katsoi taakseni. Joten pysähdyin, ja käännyin. Edessäni oli se sama häkki jossa Sishy oli ollut. Häkin pohjalla oli kuivunutta verta, joka oli luultavasti Sishyn. Sitten heräsin. Kello oli jo kaksitoista päivällä. puin tummansiniset farkut ja harmaan hupparin. Kävelin portaat alas ja otin keittiön kaapista metalli sakset. En syönyt edes aamupalaa, vaan lähdin heti metsään, juoksin kunnes häkki tuli näkyviin. Otin metalli sakset taskusta, ja hajotin häkin. Keräsin häkin palaset ja kannoin ne kotiin, kotona heitin palaset roskikseen. Ja vein metalli sakset takaisin kaappiin. Äiti puhui Puhelimessa, mutta en välittänyt, vaan menin yläkertaan, kunnes äiti sanoi ”Sishy selviää, ja saame sen kotiin noin kahden kuukauden päästä.” Hymähdin äidille ja jatkoin matkaa. hyppäsin sängylle ja otin yö pöydältä kirjan ja aloin lukea. Sitten kuulin ulvontaa. Pomppasin pystyyn ja kiiruhdin ulos. juoksin pimeään metsään, pysähdyin kielekkeelle, katsoin alas ja näin suden syömässä peuraa. Aluksi luulin että se on se sama valkoinen susi, mutta heti kun se katsoi minua, huomasin ettei se ollutkaan, koska sillä joka auttoi minua ei ollut keltaisia silmiä, vaan siniset. Susi, joka oli alhaalla oli kadonnut. Yhtäkkiä kuulin takaa murinaa. Käännyin hitaasti ja näin keltaiset silmät kiiluvan edessäni. Susi otti pari askelta lähemmäs ja tuli kokonaan näkyviin. Tiesin, että se aikoisi hyökätä. En voinut tehdä mitään, muuta kuin alistua kohtalooni. Susi hyppäsi kimppuuni. Suljin silmäni ja toivoin, että se tapahtuisi nopeasti, mutta mitään ei tapahtunut. Avasin silmäni eikä susi enää ollut siinä. Katsoin molemmille sivuille etsien sutta, mutta se ei ollut siinä. Yhtäkkiä kuulin vinkaisun. Käännyin ja katsoin alas kielekkeeltä, ja näin kaksi valkoista sutta tappelemassa. Toisen oli oltava uneni susi. Kiipesin alas kielekkeeltä. Ja näin ne kaksi lumen valkoista sutta, toisella oli siniset silmät, kun taas toisella keltaiset. Molemmat oli ihan lopussa ja verisiä. En voinut, muuta kuin katsoa. Ryhdistäydyin ja aloin miettiä mitä voisin tehdä. Sitten keksin, juoksin hakemaan kepin. ja selätin keltasilmäisen suden. Toinen susi hyödynsi tilanteen ja hääsi keltasilmäisen suden ja katkaisi kepin. Keltasilmäinen susi nousi ja juoksi karkuun. Kiitin sinisilmäistä sutta ja juoksin kotiin. Kotona minua odotti yllätys, Sishy oli kotona ja ihan kunnossa. Ihmettelin ja kysyin äidiltä ”eikö Sishyn pitänyt tulla vasta kahden kuukauden päästä?” Äiti hymähti ja sanoi ”ei sanoin niin, jotta voisimme yllättää sinut.”

Luku 1
Valkoinen susi
Marraskuu. Sateista ja tuulista aikaa. Kello on kuusi illalla. Kävelen yksin pimeää ja hiekkaista metsätietä pitkin. Tuntuu kuin joku tarkkailisi minua. Käännyn ja näen vain tyhjän polun. Jatkan matkaa. Sitten alkoi kuulua askeleita. Aloin liikkua nopeammin ja nopeammin, kunnes tie loppui kesken. Askeleet takanani voimistui ja voimistui. Kunnes tipuin ja aloin vajota pimeyteen vajosin syvemmälle ja syvemmälle, kunnes heräsin. Kaikki oli painajaista. Nousin sängystä ja katsoin kelloa se oli neljä yöllä. Huoneeni oli hyytävä ja pimeä. Tunsin viileän tuulahduksen kasvoillani. Ikkuna oli auki. Kävelin pimeän huoneen poikki ikkunalle. Yhtäkkiä tuli aavemainen olo. Katsoin ulos. Siellä oli sumuista ja pimeää. Sitten näin jonkun vaalean hahmon liikkuvan sumussa. Ajattelin että se olisi vain mielikuvitukseni tuotetta, mutta näin sen uudestaan. Mikä se sitten olikin en halunnut tietää. Suljin ikkunan ja laitoin verhon kiinni. Juoksin sänkyyn peiton alle ja toivoin nukahtavani nopeasti. Heräsin taas samaan painajaiseen mutta nyt siinä näkyikin valkoinen susi metsän reunalla joka yhtäkkiä katosi sitten heräsin. Kello oli kuusi aamulla. Kouluakaan ei ollut joten ei tarvinnut vielä nousta. Yritin nukahtaa. Mutta aina kuin suljin silmäni näin sen suden katsomassa minua surullisilla silmillään. ihan kuin se olisi pyytänyt apua. Avasin silmät ja mietin hetken. Mietin oliko se vain unta vai tarvitsiko joku tosiaan apua. Ei, unet on vain unia. Nousin ylös. Puin päälleni ja kävelin alakertaan. Äiti oli hereillä. Hän itki. Äiti yritti sanoa mitä oli tapahtunut mutta ei kyennyt. sitten takanani joku sanoi, ”Sishy on karannut” Katsoin vastahakoisesti lattialle etsien Sishyä, mutta näin vain verisiä jälkiä. En kyennyt sanomaan mitään. Lähdin juoksemaan. Minulla ei ollut määpäärää. Juoksin ja juoksin kunnes kaaduin väsyneenä hiekkatielle. Yhtäkkiä sumu nousi. Se tie oli sama kuin unessa. Käännyin ja näin sen saman suden se katsoi minua ja lähti kävelemään sitten se kääntyi ja katsoi minua uudestaan. Ihan kuin olisi halunnut minun seuraavan sitä. Joten lähdin seuraamaan sitä. se johdatti minut häkin luo häkissä oli verinen koira. Se oli Sishy. juoksin häkille. Katsoin sivulle missä susi oli ollut mutta se oli kadonnut. käännyin takaisin ja avasin häkin. Otin Sishyn syliini ja juoksin kotiin päin. Äiti oli ihmetellyt missä olin, muttei sanonut mitään, vaan juoksi sisälle soittamaan eläinlääkärille. Kesti tunti kun lääkäri saapui. Sishy ulisi ja vinkui. Veri alkoi jo hyytyä. Sishy ei jaksanut enää kauan, mutta sinnitteli yhä. Sen silmät olivat hädin tuskin auki. Lääkäri otti Sishyn sylistäni ja nosti sen autoon. Minä juoksin perässä. Menin Sishyn viereen se vinkui ja ulisi koko matkan. Matka tuntui ikuisuudelta, mutta ei kestänyt kauaa kun eläinsairaala tuli näkyviin. Otin Sishyn syliini ja kannoin sen sisälle. Sisällä Sishyä odoteltiin valmiina. Sishy oli nukahtanut. Se oli vasta pentu. Eikä se saisi kuolla. Kului tunteja. Kunnes lääkäri tuli ilmoittamaan, että Sishy selviäisi, mutta joutuisi olemaan sairaalassa pitkään.

Kiitokset Saralle ja Iralle kuva materiaalista ja siitä että sain laittaa kuvia ja videoita teistä.
kohdan 1.52 jälkeen vaalee sini takkinen ratsastaja oon mä :D(tuo sama takki joka on kuvassa) en tosin oo oikee hyvä ratsastaja (olin tollon alkeis tunnil nyt menos jatkis ykköselle)
Tässä linkki:
http://www.youtube.com/user/milTzumiltzu#p/u/8/79wy9oawPRE

Kuje<33
Viki<33
Nöpö<33
Kaikki mun hoidossa<33
vantaalla<33
viikon<33

Tosiystävät tupsahtavat aina tervehtimään...

Tosiystävät eivät välitä jos olet vähän erilainen...

Tosiystävät eivät koskaan tappele niinkuin kissat ja koirat...

Tosiystävät kyydittävät sinut minne ikinä haluatkin...