En tiedä mikä siinä on. Tein mitä vain, se on väärin. Sanoin mitä vain, se on väärin, valitan/kitisen. Teen kaikkeni että muillaolisi hyvä olla, se on väärin. Autan ihmisiä, seon väärin. Synnyin tänne, onko sekin väärin?
En halua valittaa, enkä kuullavalituksia asioista joita en ole tehnyt. Voi kun te ihmiset olette välillä hölmöjä, ihan kuten minäkin. Mutta en vielä uskonut teistä, rakkaista ystävistäni, että tekisitte näin. Joka päivä saan pettyä uudelleen siihen kun joskus olen luottanut. Joka päivä saan pelätä huomista, mitä tapahtuu. Lainaten biisistä hukassa:"...Juoksen joka päivä pahan olon kanssa kilpaa tässä maailmassa jossa ollaan liian paljon hiljaa..." Totuus. Vihaan sitä. En halua nähdä sitä, en kuulla, en tuntea, en maistaa, enkä haistaa. Jo pelkkä sana.. Totuus.. Mitä virkaa sillä on jos silti valehtelet. Korjaan asiat vielä kuten niiden kuuluu olla. Näytän teille sen että en ole luuseri kuten haluatte.
Olen tyytyväinen moneen asiaan. Kuten siihen, että harrastetallin omistaja/ylläpitäjä Liisa on antanut minulle hoitohevosen, Leksan. Minulla on paljon kun minulla on hoitohevonen ja mukava hoitohevoseni omistaja. Minulla on muutama hyvä ystävä, ja se riittää. (Ilona, Karita, Kiira, Miia, Kaisa, Hanna.) Teihin olen tyytyväinen. Olen tyytyväinen perheeseeni joka tulee ja auttaa minua parhaansa mukaan. Ja muihin kavereihin, jotka arvostavat minua sellaisena kuin olen. Tallilaiset ovat myös osa elämääni tallilla. Aika loogista. Ja on kivaa että jotkut täällä lukevat päiväkirjaani, ja myös kommentoivat sinne. Olisi tylsää kirjoittaa vain itselleen.
Heihei.