On vaikea todellakin ymmärtää asioita. Ihmiset muuttuvat ja pahuus vain jatkuu kaikille. Itse selviää vasta jostakin ja saa kuunnella samaa sivusta. Kenen psyyke sitä sitten kestää? Ei ainakaan mun. En osaa turvautua ihmisiin, en usko heidän pysyvän vierelläni vaikka kuinka haluaisin. Niin moni asia tuntuu pahalle, niin moni asia pysyy muuttumattomana. Jokainen sana kirjoitettuna selkään koskee yhtäpaljon kuin kääntäisi veistä haavassa. Joku urpo väitti joskus että kuolematon on vahva. Paskat. Kuolema on elämän vahvuus ja sinne me kaikki joskus päädymme kumminkin. Kuolema on ilojuhla itselleen, surujuhla muille. Näitä asioita on hyvä miettiä. Näitä asioita minä mietin. On 4 kysymystä joihin haluan vastauksen;
1. Miksi kaikki paska jatkuu, mikään ei muutu?
2. Miksei ihmis mieli voi olla rauhassa?
3. Pysytkö vierelläni aina kun sua tarvitsen?
4. Missä olit... Kun sua eniten tarvitsin...?