IRC-Galleria

Juu tuntuukin todella hyvälle täyttää vuosia..tainno ainoostaan vuosi tulee mittariin.. Miksköhän aina puhutaan vuosista vaikka tulee vain yksi..sehän ois sama jos puhutaan lapsista, vaikka niitä olisi vain yksi..tai sit et mennään meille vaikka asuukin yksin..

Onpahan ollut varsin mielenkiintoinen alkuvuosi täytyy sanoa.. ensin voittaja-fiilis kun sai ekan ammatin elämässään..sit kauhea epävarmuus miten pärjää, kun ei ole töitä tiedossa, vaikka kauhea pula onkin..en vaa vissii osaa tehdä itteeni tarpeeks tykö tai jtn..Lopulta löytyy töitä, apteekista tosin, mutta rahaa siitä saa..

Sit nämä perhekuviot..kamala epävarmuus kuinka käy omalle isälle leikkauksessa, joka jo itsessään on suuri riski nukutuksen vuoksi, saatikka sitten kaupanpäälle avosydänleikkaus..Lopulta selvittiin 4 ohituksella, mutta sitten pelko miten jatkossa.. Oli muuten aika rankka paikka mennä katsomaan omaa isää ja ei heti tunnista koska oli kipukohtaus päällä, olin nimittäi ihan varma, että oltiin väärässä huoneessa.. Jotenkin nous pinnalle samat tuntemukset ja pelot, joita koettiin kolmisen vuotta sitten kun oli elokuun viimeinen isäl lähellä, vaikka olikin vuoden ensimmäinen päivä.. Sattumalta aika osuva sanonta..elokuun viimeinen..asiaa kun rupee oikein miettimään..

Yritämällä eteenpäin, mutta jaksaako aina nostaa iloista naamaria kasvoille? Kotona, yksin ollessa naamiot karisee ja pintaan tulee kauhea ahdistus ja paha olo..tekisi mieli itkeä, potkia kaikkea, mutta pahinta siinä on se, ettei mikään niist tunnu auttavan kuin sen pienen hetken, niin kovin pienen hetken vaan..erästä laulua siteeratakseni..

Lopulta alkoi paineet purkautua migreenikohtauksina, joita ei ole ollut noin paljoa ja noin isoja pitkään aikaan..Oman lisänsä toi vielä huoli veljen terveydestä..onneksi sillä rintamalla selvittiin "vain" säikähyksellä..

Mutta lopulta aloin laskea päiviä jolloin on syntymäpäivät ja työt loppuu (sama päivä), sitä laskin vain ja ainoastaan yhden kottaraisen vuoksi, joka olkoot ihan rauhas miun puolesta.. viime viikolla aloin voida töissä pahoin keskiviikkona aamulla ja ruokatauon jälkeen olo vain paheni, joten minut komennettii kotiin potemaan.. Aloin sitten illemmalla oksentamaan ja varpusparvi oli muuttanut suolistoon asumaan..Tätä ihanuutta podin sitten perjantaihin.. silloin helpotti myös isän puolelta, pääsi silloin kotiin..Maanantaina töihin intoa puhkuen, sillä enää kolme päivää..alkoi tulla kuumeen oireita, mutta ajattelin sen olevan ohimenevää..menin käymään porukoilla ja n kolmessa tunnissa yleistila laski todella huonoksi..sain ajan päivystykseen, menin sinne ja nukuin melkein koko ajan, ei vaan silmät auki pysyneet..Diagnoosiksi tuli influenssan myötävaikutuksella saatu keuhkoputkentulehdus ja sairaslomaa keskiviikkoon antibioottien ja yskänlääkkeen kera..

Kerrankin mie jopa uskoin lekuria ja vietin tiistain sängyssä tai sohvalla ja tuli varmaa nukuttuakin joku vajaa 20 tuntia yhteensä.. Nyt alkaa olo jo helpottaa, ni eikö tule uusi takapakki, joka voi tuntua pieneltä, mutta ei ole.. Ma dier friiendin oli tarkoitus tulla luokseni juhlistamaan mukavalla illalla synttäreitäni ja olla luonani to-ma..mutta enkö minä perkele ole kipeänä..joten uusiks meni sekin..ja ens maanantaihin pitäis itekkii olla kunnossa, koska äippä o lapis ja mie toimin kuskin jne isäl..

joo nyt loppu tää vuodatus..sori en ota tavaks..mut jotenkii tuli sellanen olo et pitää jonnekki purkaa tää ja en oo päiväkirja ihmisiä yhtää..