IRC-Galleria

Ja tänään oli taas mukava päivä. Alkoi koulu ja sitä rataa...
Hauskaa: Mä ja Paussi oltiin mäkkärissä. Mä nousen ylös ja PAMMM. Pöytä kaatuu, eikä se ollu mun vika, ei varmastikkaan, se ei ollu kunnolla kii!!Vaarallista!! Jokatapauksessa kaikki tuijas ja vieruspöydän poikapoppoo nauro ihan täysii. Livettiin paikalta.

wanted: pöytien kaataja

katso vasemmalla olevaa lamppua 30 sekunttia ja käännä katseesi oikealle valkeaan kohtaan. Lamppu syttyy.

mistä nou mustat pisteet tulevat?

Olet autiomaassa ja kun katselet ympärillesi, ei missään näy muuta kuin pelkkää autiomaata. Yhtäkkiä keskellä ei mitään maassa on kolme hiekkasäkkiä kolmen metrin välein. Niiden jälkeen hiekassa on kaksi tikkua, lyhyt ja pitkä. Niiden jälkeen hiekassa makaa kuollut mies.
Mitä on tapahtunut?

Eikä tämä todellakaan liity mitenkää siihen että mies olisi joku hiekkakauppias, hän ei ole voinut kävellä mistään keskelle autiomaata!!!!

Kaksi miestä oli ollut matkalla ylittämään autiomaata kuumailmapallossa. Äkkia pallo alkoi pudota ja miehillä oli liikaa painoa. Niinpä he heittivät reunan yli kolme hiekkasäkkiä. Mutta painoa oli yhä liikaa. Niinpä he vetivät pitkää tikkua siitä kumman pitää hypätä. He heittivät tikut reunan yli ja toinen mies hyppäsi perään.

1. Vedä suojus pois.

2. Suuntaa letku liekkien juureen.

3. Paina laukaisinta.


Jos sinulle tuli mieleen jotain pervoa,
näistä palosammuttimen käyttöohjeista,
niin kopioi tämä omaan päiväkirjaasi.

Juoksin. Halusin pois sieltä, mutta mistä? Kaikkialla oli se sama olo.. Kuin tuhannet varjot olisivat taivuttaneet oksansa tai kätensä kohti. Käännyin polusta vasemmalle ja kengät tömähtivät mutaan jota oli kaikkialla. Alkoi sataa, mutta ei oikeaa sadetta vaan pelkkiä varjoja, jotka ottaisivat minut kiinni. En voi paeta sitä. Ukkonen rämähti kuin painajainen, salamaa ei näkynyt missään, mutta aisti kyllä. Vajosin maahan, sillä tiesin hävinneeni tämän erän... ja ehkä koko sodan.
Sade vieri poskilleni, vai oliko se kyyneleitä? Miksi itket? Kaikkihan on hyvin. Katsoessani ympärilleni, tiesin kuitenkin, että se ei ollut niin. Kuuset ympärilläni kurkottivat oksansa ja kaikkialla kuiski " tiedämme sen... tiedämme salaisuutesi... luovuta...sinulla ei ole toivoakaan..." Kaikki tuntui kaatuvan päälleni, niin vastuu kuin kaikki, mitä en hurjimmissa painajaisissanikaan voinut kuvitella. Miksi? Se oli niin hirvittävän surullinen kysymys, etten pystynyt vastaamaan siihen kuin hiljaisella kai`ulla sisälläni.
Sumu saavutti mieleni, kuin betonikerros, joka suojasi taloa. Oli kuin olisin ollut turvassa, mutta pienikin erhe maailmassa saattoi satuttaa minua. " Auttakaa..." tuskin itsekkään kuulin vaikerrustani. MIten kukaan muukaan saattoi sitä kuulla? Ilmeisesti kuuli. Silmäni olivat sokeat kyynelistä, jotka polttivat kuin kynttilä. Saatoin silti nähdä polulla valkea hahmon. Se tuli lähemmäs...ja lähemmäs. Yritin kompuroida jaloilleni, mutta liike vain horjutti minut maahan. Rukoilin, että joku voisi auttaa...päästää minut kärsimyksistäni pois.

kirjoittanut: minää (siis ei mulle oo tätä koskaan tapahtunu)

Piirsin tän paintis, smile!

ihana heppa, löysin googlesta kuvahaulla "hevonen":