Asioita joissa on jonkinlaista päätettävää tulee usein melkein koko aika vastaan.
Viikko menny ja jo kaks elämän surullisinta päätöstä oon joutunut tekemään.
Mä tiedän et tuomitsen itteni viel myöhemmin, mut mä en voi elää, jos annan synkän varjon joka voi hyökätä milloin vain hallita mun elämää vain siks et rakastan liikaa.
Vois ehkä olla viel yks mahdollisuus ja 6 tai enemmänkin, ihanaa yhteistä vuotta edessä.
Tai sit vois olla pelko et tapahtuu aina vaan jotain pahempaa, mitä ei voi enään peruuttaa ja mistä molemmat joutuu kärsii kahta kauheammin.
Ei voi tietää, mut ei myöskään pitäis joutua pelkäämään.
Veren ja kyynelten vuodatuksen on vaan pakko loppua.