Sait mut tuskan unohtamaan eteenpäin elämässä taas kulkemaan. En tiedä miten sen teit mut rakkauden polulle veit. En alas tahdo pudota vaan yhdessä kanssas kulkea.
Ennen olin yksin enkä rakkautta ollut nähnytkään.
Astuit valosta keskelle pimeyttäni annoit kätesi ja vedit ylös.
En uskonut luottanut tuntenut: ne kaikki toit mukanasi.
Askel kerralla kohti taivasta, enään en pelkää, en voi pudota.