mul on pää täynnä tyhjää eikä ajatus kulje yhtään, vaikka koitan sitä lypsää,
yritän kehitellä jotain kypsää, mut ku on niin tyhjää
Hiljaisuus kaikuu ympärillä, ikävä huutaa sisällä, mut pidän kaiken piilossa,
teen totuudesta kauniin hukutan itseni unelmiin,
tyhjiin sanohin rikottuihin lupauksiin,
menetettyihin hetkiin kauniisiin retkiin missä kaikki on hyvin ei tuskaa,
ei mitään ylimäärästä paskaa ei taakkaa raskasta kannettavana ei mitään sanoja satuttamssa arpia aukasemassa pelkoa tuomassa vihaa luomassa
aika huutaa aika kiroilla aika vittu todellisuus tajuta, en väitä et kaduttais mikään ei todellakaan, mutta hajottaa toi kaikki mitä meni tapahtumaan.