IRC-Galleria

7 asiaa

yksi, kaksi, kolme, neljä

Sha, sha, sha

Minun ei luultavasti pitäisi sanoa tätä
mutta ajoittain pelkään
kun ajattelen aikaisempaa
suhdetta joka meillä oli

Se oli mahtavaa mutta me kadotimme sen
Se ei ole mahdollista minulle etten välittäisi
Nyt me seisomme sateessa
Mutta mikään ei ikinä tule muuttumaan
kunnes kuulet, kultani

kertosäe:
7 asiaa mitä vihaan sinussa
7 asiaa mitä vihaan sinussa
Olet turhamainen, sinun pelisi, olet epävarma
Rakastat minua, pidät hänestä
Saat minut nauramaan, saat minut itkemään
En tiedä pitäisikö sanoa näkemiin
Ystäväsi ovat ääliöitä
Ja kun käyttäydyt kuin he, tiedä se sattuu
Haluan olla sen yhden kanssa jonka tiedän
Ja seitsemäs asia jota vihaan eniten mitä teet
Saat minut rakastamaan sinua

Se on vaivaantunutta ja se on hiljaista
Kuin odotan sinun sanovan
mitä tarvitsen kuulla
Vilpitön anteeksipyyntösi
kun tarkoitat sitä, uskon sen
jos tekstaat sen, poistan sen
ollaan selkeitä
en ole tulossa takaisin
otat 7 askelta tänne

kertosäe

Verrattuna kaikkiin mahtaviin asioihin
jotka kestää liian kauan kirjoittaa
minun pitäisi varmaan mainita
ne 7 joista pidän

7 asiaa joista pidän sinussa
Hiuksesi, silmäsi, vanhat Leviksesi
ja kun me suutelemme, olen hypnoosissa
saat minut nauramaan, saat minut itkemään
Mutta luulen että joudun uskomaan molempia
Kätesi kädessäni
kun olimme kietoutuneet yhteen kaikki oli hyvin
haluan olla sen yhden kanssa jonka tiedän
ja seitsemäs asia josta pidän eniten sinussa mitä teet,
saat minut rakastamaan sinua

Sha, sha
Sinä teet

Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit.
Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidät sä mua tyhmänä,
Jolla ei ole väliä?
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?


Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa.
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan saman,
Jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä,
Palaakaan inhimillisyydestä?

Joo mä tiedän mitä tunnen,
Mut en koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu enkä raivoo, enkä huuda,
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,

Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
Sitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja sitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Sitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.