"Hänen yleensä jääkylmä ihonsa oli tosiaan melkein lämmin. Mutta minä tuskin huomasin sitä: sainhan koskettaa hänen kasvojaan, mistä olin haaveilut jatkuvasti ensi kohtaamisestamme lähtien.
”Älä liiku”, minä kuiskasin.
Siinä Edward oli mestari. Hän sulki silmänsä ja jähmettyi liikkumattomaksi kuin kivi; hän oli kuin veistos käteni alla.
Liikutin kättäni vielä hitaammin kuin äsken ja varoin tekemästä mitään yllättävää. Hyväilin hänen poskeaan, hipaisin kevyesti silmäluomea, violettia varjoa silmän alla. Annoin sormeni lipua alas hänen täydellistä nenäänsä ja sitten varovasti, varovasti, hänen kaunismuotoisen suunsa ääriviivoja pitkin. Hänen huulensa raottuivat kosketuksestani ja minä tunsin viileän hengityksen sormenpäissäni. Halusin kumartua lähemmäs, hengittää hänen tuoksuaan. Annoin käteni vajota alas ja nojauduin taaksepäin, etten yllyttäisi häntä liikaa.
Hän avasi silmänsä: niistä paistoi nälkä. En pelästynyt sitä, mutta vatsanpohjaani kouristi ja sydämeni alkoi taas takoa tiuhempaa."<3