Valvon.
Koitin nukkua mutten saanut unta.
Valvon ja mietin.
Ajatukset pyörivät päässäni,
Kysymykset vailla vastauksia.
Mietin.
Mikä on totta, mikä valhetta.
Mietin ja valvon.
Ajatukset palaavat kutsuusi.
Sitäkin olen miettinyt – se oli totta.
Koitan ymmärtää,
löytää jotain joka auttaa jaksamaan.
Mietin.
Mitä meillä on ollut?
Mietin ja valvon.
Kuuntelen sydäntäni,
en vaan oikein jaksa kuulla sen ääntä.
Valheiden ja tietämättömyyden häly vaientaa sen.
Haluanko jatkaa – jatkaa mitä?
Mietin.
En edes tiedä onko meitä?
Mietin ja valvon.
Kauniit muistot nousevat mieleen,
ja lopulta ne pohjautuivat valheeseen.
Se mitä kanssasi koin – on totta.
Se onnen tunne jonka sait hetkeksi aikaan – on totta.
Jääkö se kaunis rakkaus
kaiken valheen
– salailun varjoon?
Miksi suhteemme menee pieleen?
Mietin.
Miksi tää on niin vaikeaa?
Mietin ja valvon.
Miksi näytit minulle sen sydämessäsi
olevan kultaisentimantin?
Jos en sitä olisi nähnyt,
voisin luovuttaa helpommin.
Mietin.
Mitä tästä kehittyy?
Mietin ja valvon.
Tapahtui mitä vaan, se raastinraudan lailla,
sydäntäin raastaa.
Mutta se on pientä, kun sydän on jo jauhettu läpi lihamyllyn,
jauhettu ja jauhettu.
Mietin.
Voinko koskaan luottaa ja olla oikeasti kanssasi onnellinen.
Mietin ja valvon.
En jaksa enää itkeä,
ikävän, surun, ahdistuksen kyyneleitä.
Tiedän, että prosessoin,
pääni ajaa sinua minusta pois.
Mietin.
Olenko luovuttamassa, antamassa periksi?
Mietin ja valvon.
En jaksaisi enää miettiä,
valheiden, pettymysten selittelyitä.
Tiedän että rakastan,
sydämeni rakastaa sinua.
Mietin.
En jaksa enää itseäni, valottuja öitä.
Valvon ja mietin.