![[meto]](/img/bashi/1x1trans.gif)
Ajan kulku kulkee vain, valot ovat tältä vuodelta jo pimentyneet.
Talvi on tulossa, on kylmä, eikä sitä oikeaa paikkaa löydy.
Vaikka etsisin maailman ääristä.
Olet silti ollut mielessäni ainaisesti.
Mutta tuulet huojuttavat ja repivät minua suunista toisistaan pois päin.
Enkä tiedä, minne suuntaan menisin? Oliko tämäkin virheeni pahin?
Olinko vain kahden sydämen jakanut? vai onko se kuin 50% molemmille sydämestäni? Uskallanko jatkaa huomiseen enään.
Syntiä ja enkeleitä ympärillämme, kaupungin valot silmiini heijastaa.
Ajatus sinusta käyden kuten toisestakin, silti kyynel vielä valuu.
Miksi päädyin kahteen ajatukseen, vai olisiko sillä niin väliä?
Jos sanon, että rakastan sinuakin edelleen, vaikka kylmästi sen olen koittanut peittää. Siksi kai olen rikki kuin pää murskattuna teräviin kiviin elottomaksi.
Ilma tuntuu kylmältä ja tieni peittynyt verestä, ja niiden uhrejen huudoista.
