On pimeä myrskyinen yö ja taivas salamoi ympäri maata. Mies ajaa hevoskärryillä kohti kartanoa. Vaalea blondi hiuksinen ja sinisilmät omaava nuori poika iältään n. 12-14 on nukahtanut ennen jo myrskyä, joka jylisee ympäri maata Englanissa. Nuorukaisen kartanossa asustaa tämän musta hiuksisen miehen lisäksi kolmoset jotka ovat kaikki saman näköisiä ja yksi nais-sisäkkö palvelija. Heidän herransa taas on aika lapsellinen, mutta myös hieman julmakin välillä sydämeltäänsä ja aika käskeväinenkin.
Mies ajaa viimein kartanon pihaan pitkän ja vaivalloisen matkan jälkeen. Palvelijat ovat avanneet oven ollen kunnioittavasti rivissä herran palattua viimein takaisin ja illallinenkin on katettu valmiiksi hänelle. "kiitos, Claude" nuorukainen kiittää, kun Claude pitää kärryjen ovea auki tälle ja herran ollen vielä uninen tämä horjahtaa, mutta Claude nappaa tämän kiinni syliinsä kantaen herransa sitten sisälle kartanoon. Claude huikkaa palvelijoille ja nämä palaavat valittömästi takaisin askareihinsa.
Lopulta hän saa herransa kannettua sänkyyn huomaten, että tämä oli jälleen syvässä unessa ja Clauden kasvoille tulee hyvin harvinaisesti pieni hymy katselessaan herraansa. Tämä ei tiedä, että pitäisikö hellästi antaa suukko tälle vai ei, mutta kohauttaa ryhtiään mennen sitten varmistamaan, että herran illallinen on kunnolla katettu ja myös kaiken olevan täydellistä, sillä herra tuntien jos suuttuu niin esimerkiksi hän saattaisi haarukallakin vahingoittaa nais-palvelijaa, jota muutenkin yleensä käytetään hyväksi.
Seuraavana aamuna, Claude tulee hopeatarjottimen kanssa kantaen sen herransa huoneeseen sängyn vieressä olevalle pöydälle ja katsahtaa herraansa. Sitten menee ikkunan luo avaamaan verhot hieman aukinaisemmiksi sanoen "hyvää huomenta, Alois herrani" ja tulee tämän luokse istumaan sängylle silittäen Aloisin hiuksia. Alois raoittaa hiljattaen silmiään katsoen pieni hymy kasvoillaan Claudeen. "huomenta, Claude~" vastaa tälle nousten istumaan ja halaa Claudea.
Claude katsoo hieman hämillään ja kietoo kätensä Aloisin ympärille.
Hannah tulee herran huonetta kohti tämän puhtaiden vaateiden kanssa ja koputtaa oveen.
"Sisään, Hannah" Alois sanoo katsoen, kun tämä tulee vaateiden kanssa jatkaen "ovatko ne varmasti puhtaita? jos ei ole tiedät, että siitä seuraa rangaistus, Hannah".
Hannah nielaisee hieman ja vastaa epäröimättä: "nämä on pesty kunnolla, teidän ei tarvitse olla huolissanne, danna-sama". Alois katsoo järeästi tätä, mutta kääntyy sitten sängyn reunaan istumaan ja Claude alkaa pukemaan herralleen vaateitta ylle.
"Danna-sama, aamupalaa on lisää keittiössä jos tarvitsette" Hannah sanoo niiaen ja poistuu huoneesta sitten. Alois on vain ja nousee sitten seisomaan, jotta Claude saa napit kiinni laitettua ja rusetti solmion kauluksen ympäri siististi.
Alois ottaa pöydältä aamuteensä ja juo sen. Sillä välin Claude petaa sängyn kuntoon.
Tämän jälkeen hän tulee herransa luo yllättäen ottaen hellävaraisesti leuasta kiinni suudellen tätä. Alois jähmettyy hämillään ja posket hehkuvat hieman punaisina. "C-clau..." ei saa sanotuksi sanojaan loppuun, kun tämä keskeyttää hänet. "Alois, olen seurannut teitä jo pitkään ja olette enemmän minulle kuin luulettekkaan" Claude katsoo tätä sanottuaan sen ja Alois ei tiedä mitä sanoisi tähän ollen niin hämillään noista sanoista, joita tämä ei ollut aikaisemmin sanonut hänelle.
Alois lähtee ulos puutarhaansa kävelylle miettimään asioita, eikä saa sitä suudelmaa mielestään ja tajuaneen rakastuneen itsekin Claudeen ennen, kun tämä kertoi tälle asioita olevan enemmän kuin herra ja hovimestari. Pudistaa päätänsä posket punottaen, kun ei tiedä kuinka suhtautuisi tähän asiaan.
---
kiitos kaikille lukijoille~!<3 kommentia kiitos ja kertokaa jos oisi lisää ideoita ficciin, niin ehkä saisi ensi osasta paremman ja rakentavamman :D
![[meto]](/img/bashi/1x1trans.gif)
