IRC-Galleria

Nhaa.

Väsähdin jotenkin ihan tyystin. Hetken olin jo silleen "!haluun jtn säätöö,tänään (TÄNÄÄN)!".
Tiedättekö. Yksin on kivaa ja (häpihäpitsoitsoi) ,mutta kun tulee fiilis et tarvii sen toisen tähän.
Ois ollu kiva nukkua jonku vieressä. Viime viikolla kun siihen taas tottu kun joka yö oli joku vieressä.
Ihan vaan frendi tai sit joku ns.randomi, mutta en jaksanutkaan alkaa näkeen vaivaa ja soitteleen ihmisille tähän aikaan alku-yöstä.

Kokkailin jotain maailman yksinkertaisinta safkaa, mutta silti aivan sairaanloisen hyvää MAKAROONILAATIKKOA. Oi. Voisin jopa sanoo että tää on melkein parempaa kuin äidin tekemä. Tai ainakin hyvänä kakkosena. Vaikkakin äidin ruuat on aina kaikista ihanimpii ja maukkaimpii. Yllättävää, aika moni sanoo aina näin?

Tänään kieltäydyin mäkkärä safkasta. Vaikka kävin henkien taiston pääni sisällä.
Menenkö / Enkö mene?
Olisin ehkä mennyt, mutta nyt mun on koitettava säästellä noita viimeisiä rahoja.

Palkkapäivä olisi 15. Paskat massithan sieltä tulee, koska oon vaan lomaillu.

Tänään oisin voinu olla jopa valmis menemään töihin, hetkeksi. Ei sillä että mulla ois ollu tylsää. Mutta jotenkin vaan kun kävi duunissa tänään ja näki kaikki ne tyypit.. pla.
Lisäksi meillä on ilmassa pientä draamaa, jos kaikki merkit nyt oikein voisi tulkita.
Jotenka en haluis missaa hetkeekään :D Mutta pääsen keskelle sitä miljöötä sitten taas ensi Tiistaina. Silloin mä taas haluisin juosta ja lujaa, kattoo nyt.
Tätä jaksoa ei vaan voi missaa.

Näin tänään erästä typyy jolla on laskettuaika 25.8 Maanantaina. Ettäkun sen maha oli iiiiiso.
Voi että kun se oli täpinöissään ja innoissaan. Olisin minäkin! ja olenkin.
Koska se että joku sulle rakas ystävä saa lapsen niin se muuttaa aina kaikkien elämää.

On ikävää ensiksi menettää baari-kaveri 9 kuukaudeksi. Sitten sitä jotenkin toivoo että sen synnytyksen jälkeen kaikki on taas niinkuin ennenkin.
Vaikka mikään,koskaan ei palaa enään ennalleen.

Olen toki iloinen, sillä se iloisuus ja odotus mikä siellä kodissa oli ..se oli jotain niin käsin kosketeltavaa. Ne kaikki vauvan vaatteet, rattaat, syöttötuolit.. Se oli niin aitoa,onnellisuutta.
Ihan herkistyin.
Sillä yksi asia joka minusta kaikille maailman lapsille tulisi suoda on turvallinen koti ja vanhempien rakkaus.
Ikävä kyllä näin ei aina ole.
Sitä ei pysty käsittämään, sitä ei ehkä edes halua käsittää.

Joten tunnen itseni itsekkääksi.
Kaipaan jotain yhteisiä dokaamis kertojamme ja mietin miten niiden laita on esim.vuoden päästä?

En kuitenkaan halua lapselta hänen äitiään riistää yhteisiin baari iltoihin, kaupungilla hyrräämiseen, älyttömien teinivuosien jatkamiseen.. Äh.
Yksi lapsi enemmän jolla on molemmat vanhemmat, ihana koti, turvattu lapsuus. Se on asia jonka puolesta meidän kaikkien tulisi tehdä, no vaatimattomasti sanottuna, kaikkemme.

Ja nyt kun mietin..
Eihän kaiken tarvitsekkaan palata entiseen. Emmekö me nimenomaan jossain vaiheessa kironneet yhdessä miten ainainen juhlimen alkoi jo vituttamaan ja maistumaan puulta?

Ja se mitä me koimme ennen. On jo kerran koettu ja eletty.
Nyt meidän on aika kokea jotain niin uutta ja ihmeellistä.
Ja se on se että susta tulee Mirka äiti<3

..Ja minä.
Olen onnellinen, jos te minun ympärillä olevat olette onnellisia.