IRC-Galleria

Kirjoittaisinko, enkö kirjottaisi?
Ihan sama mitä kirjoitat muodostat kuitenkin lauseen joka ymmärretään niin väärin.

Edelleenkin olen vain mennyt ja tullut. Lähimmäisten huolenpito on ollut aivan valtaisaa, siitä kiitos kaikille heille! Eilen illalla kuitenkin kaverin kanssa ajelemassa ollessamme huomasimme että oikeastaan koko tämän ulkomaailmassa oloni aikana emme ole kertaakaan puhuneet tunteistani tai tuntemuksistani. Kaikki keskustelut ovat vain niin pintapuoleisia. Se hieman ahdistaa, milloin pystyn oikeasti avautumaan ensimmäistä kertaa? Sillä tässä vaiheessa se alkaisi olemaan jo hieman ajankohtaista. Enhän voi paeta näitä keskusteluja kuitenkaan loputtomiin.

Tällä hetkellä en haluaisi mitään ylinmääräistä tressiä niskaani, mutta tältäkään ei ole vältytty.
Mm. Ihminen jonka toivoin olevan täällä kun tulen talosta ulos ..ei ollutkaan täällä. Tai oli, mutta ei minua varten. Asia jonka vuoksi niin kovin usein talossakin itkin. Mutta toisaltaan.. tätä minä uskalsin pelätäkkin (jo ennen taloon menoa).
Lisäksi isäni.. hmm. Tämänkin kai tiedostin jo ennen taloon menoa, mutta ei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Vaikka näihin asioihin koitti muka varautua ja miettiä jo etukäteen "mitä jos näin tapahtuisi?".
Niin silti ne satuttavat ja saavat miettimään "Oliko tämä kaikki todellakin sen arvoista?".

Kai tämä kaikki sitten oli sen arvoista.

Useita delete nappula painalluksia.


En ole vielä hetkeksikkään pysähtynyt paikoilleni ja miettinyt tätä kaikkea.
Ympärilläni on taukoamatta häärännyt erinäisiä ihmisiä. Ystäviä, tuntemattomia ym.
Paikoilleen jäämisen tunne pelottaa ja ahdistaa. Tiedän romahtavani lähipäivinä.
Nyt vain ei ole sen aika. Haluan pysyä vahvana edes hetken. Elää tässä kuplassa joka on päässäni.

Haluan kiittää ihmisiä jotka ovat jaksaneet ajatella minusta viime päivinä positiivisesti.
On ollut ihanaa huomata että teitä on ilmeisenkin paljon.
Mutta niin paljon kun kuulen hyvää, kuulen myös pahaa.

En koskaan halua teidän hyväksyntää Torstai yön tapahtumista. Sillä se oli teko jota ei voi hyväksyä.
Eikä pidäkkään. En hyväksy sitä itsekkään.

Taloon meno on aina helppoa. Mutta sieltä pois lähteminen ei.
Se mitä niiden seinien sisällä oikeasti liikkuu päässä ..taitaa jäädä ikuisesti taloon.
Se kuva ei välity television kautta koteihinne, ei lehtien sivuilta, eikä netin.

Kiitän ja pyydän anteeksi.

tässä mä olen. keskellä KAAOSta!

Krapulan ja suunnattoman morkkiksen saattelemana pitäisi vielä tämä ilta jaksaa baanalla!
Olisi niin helppoa vain hymyillä ja sanoa "Joo,kaikki on ihan hyvin".
Vaikka todellisuudessa tää kaikki on niin kaukana hyvästä, niin kaukana.
Mun vaan pitäisi niin jäädä tänään kotiin, mutta se ei ole edes varasuunnitelmana.
Koitan kasata taas kerran särjetyn palapelin palasia yhteen.
Kerta toisensa jälkeen se tuntuu yhä vain turhauttavammalta.
Entä jos nyt kävikin oikeasti niin että rikki on ja pysyy?

En tiedä miksi minun edes piti vastata kysymykseen, johon hänellä oli jo mielessään vastaus.
Olisimmeko säästyneet tältä kaikelta?
Vai onko niin että jotku asiat, mielipiteet tulisi pitää toisinaan omana tietonaan?

On turhauttavaa puolustaa asiaa, jonka itse tietää oikeaksi.

NYT .

Mä vielä hetken mietin. "Miksi ihmeessä näin pääsi tapahtumaan?"
Mutta se mitä eilinen yö toi tullessaan, tämä ilta vie mennessään.

Kukaan tai mikään ei ole ikuista.
Ja jo ennen sen loppumista, me kai saimme varoituksen.
Emme vain huomanneet sitä.
Vai huomasitko sinä?

Ensimmäistä kertaa minun on pakko sanoa että en kertakaikkiaan useasta yrityksestä huolimatta saa aikaan tekstiä, jonkalaista olisin halunnut kirjoittaa.
Flopannut Keskiviikko ilta, helsingin lihatiskillä (+40). Ei kuuluvuutta puhelimessa, liki vuorokauteen ja muutama v*tun törkeä tekstiviesti henkilölle ____!

Voisin niin kirjoittaa jäähyväiset.

"Hei,rakkaat nalle45 ja jokkepappa60 anteeksi että mua ei kiinnostanut. En ollutkaan niin läheisyyden kipeä mitä kuvittelin olevani. Mutta kiitos tarjouksesta, raha olisi tullut tarpeeseen.
Ja te _PIIP_ asiakaspalveliat, anteeksi että haukuin teidät mailissani. Kysytte varmaan miksen soittanut asiakaspalveluunne? Jostain syystä olin mustalla listallanne yhden KOKONAISEN päivän ajan, joten soittelut teille ja muille jäi hieman vähemmälle. "Kaikki asiakaspalveliamme ovat juuri nyt varattuina, palvelemme teitä mahdollisimman pian",senhän minä kuitenkin olisin vain kuullut?
Ja sinulle henkilö X, anteeksi törkeistä viesteistäni..jotka eivät edes minun puhelimestani tulleet. Syy taisi selvitäkkin jo muutamaa riviä ylempää, miksen tekstannut omasta numerostani. Et sinä oikeasti kai ole kusipää. Se että ehdotit viestissäsi miten minun tulisi hommata ihan vaan joku pano, ja mennä sen luokse (lue; jätä mut rauhaan, tee se jonku toisen kanssa ..ainakin tänään). Sehän oli ihan hyvä idea. Eihän mulla kai voi tunteita ollakkaan?"

Minnan facebook status "valmistautuu henkisesti vkonloppuun". Taidan ottaa neuvosta vaaria ja aloittaa itse saman prosessin. Sillä nyt jos koskaan pitää olla valmiina.
Tää startataan huomen aamulla 09 parturista. Mahtavaa. Olenkin jo odottanut milloin lippalakin käyttö vaihtuu jälleen laitettuun tukkaan.
Lisäksi kuulin että tätini ja serkkuni tulevat tänne Lauantaina, ihan vain käymään. Heidät bongattu varmaan viimeksi kaksi vuotta sitten. Joten jo ihan vain muistinvirkistämiseksikkin (onko toi sana?) aivan loistavaa nähdä heitäkin!

Kyllä kaikki on tarkoitettu tapahtuvaksi.
Se kaikki ei vain ehkä tapahdu niin nopeasti mitä olin ajatellut.
Vai tapahtuikohan se kaikki sittenkin aivan liian nopeasti?

Huomenta. Herätys nolla viisi, vitsi että pitikin osua aamu invis just mulle.
Asia ei toki haittaisi jos olisin jo tuolla sängyssä ja tuhina vaan kuuluisi.
Mutta kun olen tässä koneella ja join juuri viimeisen huikan Edistä.
Lisäksi takana on pienet päiväunet, jotka olivat viimeinen niitti tälle mun unettomuudelle.
Lisäksi ulkona näyttäisi olevan täysikuu, sekin ehkä valvottaa. Vai onko se vain myytti?

Ainoa plussa että Saija on vielä msn, ja se tulee kanssa aamuun. Eli en ole ainoa uneton.

Tänään olen pohtinut poistanko kaikki kirjoitukseni ja aloitan ns"puhtaalta pöydältä".
Päätin kuitenkin pitää "pöytäni likaisena" ja jättää kirjoitukseni tänne.
Sitäpaitsi aina ellei jaksa vaihtaa kuulumisia frendien kanssa, niin linkittää ne vaan tänne lukemaan viimeisen päivityksen ja säästyy turhilta puheilta. (LUE;LÄPPÄ).
Muuten voisin painaa vain deleteä, mutta kun tänään näitä lueskelin.. Kaikki muistui niin hyvin mieleen,varsinkin tuolta alusta. Ja lisäksi ne kommentit ja ..kaikki.
Miksi tuhota jotain sellaista millä ei oikeasti ole mitään väliä?

Ei nämä kirjoitukset avarra mun elämääni juuri lainkaan, kenellekkään.
Koska näitä lukiessani itsekkin olin silleen wtf?
Lukeeko näitä kukaan?

Nämä ovat niin mitäänsanomattomia juttuja, jotka hukkuvat virtuaalisen maailman syövereihin sinä hetkenä kun painan "tallenna" nappulaa.
Sitäpaitsi tää on mulle jonkinlaista terapiaa. Illalla kirjoitan, aamulla luen. Ja mietin, ei oo totta.
Oliko mulla tommonen fiilis eilen?

Oon niin tuuliviiri vallaton, että tää on periaatteessa mulle semmoinen muistivihkonen.
Mikset kirjota vihkoon ja laita pöytälaatikkoon?

Koska peipe me eletään 2000lukua ja kaikki on verkostuneita.
Ja se mikä ennen oli erinlaista, onkin nyt niin kovin tavallista.
Paras tottua ajatukseen.!

Huomenna sitten noudan mun uuden passin ja korkkaan sen samantien!.
Eli huomenna radalle. Ja kyllä. Multa kysytään lähes poikkeuksetta peiffei.
Huomenna ei tietenkään kysytä, kun kerrankin ois passi jota kehtais näyttää.
Niin kuvan kuin ulkoasunsakin takia.
Edellinen passi on ..no, ei sitä kaikki passiksi tunnistaisi jos näkisi. Sanottakoon niin:)
Ja se kuva:D, ei hyvää päivää.
Ja sit kaiken kruunas mun nimikirjoitus.
Ohhoh, niin ihmettelen miten mä olen vuosikaudet sen turvin todistanut henkilöllisyyteni.

Lisäksi ootan mielenkiinnolla, näenkö huomenna vihdoinkin sen yhden?
,jos näen laitan sen pieneen peltirasiaan ja laitan taskuuni ja vien kotiin<3

Hei, olen vainoharhainen. Lisäksi osaan olla humalassa kauhea, niin kovin kauhea.

Takana on sellainen krapula ja morkkis,että ei toista miesmuistissa. Näin oli tarkoituskin.
Olimme virallisesti, niin epävirallisesti päättäneet ystävieni kanssa että tänä viikonloppuna ollaan tooosi humalassa. Ja ensi viikonloppuna vielä enemmän. JOS näin tulee tapahtumaan..
Minut a. Noudetaan putkasta tai b. Löydän itseni vatsahuuhtelusta.
Toinen näistä on koettu, kumpi? -On asioita joita ei kaikkien tarvitse tietää. Nyt ja aina.

Lauantai aamu käynnistyi varsin mielenkiintoisesti. Heräsin nimittäin 07.16 puhelun pirinään.
"No mo, ootko tulossa duuniin?" -Joonas.
"No ehkä?" -Niko.
Olin jo 16 minuuttia myöhässä. Saavuin töihin sitten 07.35 todella mielenkiintoisen näköisenä.
Yleisimmät kysymykset ei toki olleet päivän aikana "Mistä teiltä löytyy makaroonit?"
Vaan sain vastailla kysymykseen "Onks darra?". Ei. Minulla ei ollut krapulaa.
Toisinaan vaan yöhön asti valvominen ja mesessä elämänsä avartaminen muille eivät kulje käsikkäin.

Jaksoin töissä loistavasti. Sillä illan bileet ja pitkästä aikaa viimeinen viikonloppu töissä pyörivät vuorotellen ja välillä päällekkäinkin mielessäni ja mielen vieressä. Uskomatonta.
Pileet jotka olivat jo melkein muutamankin kerran meinanneet jäädä ihan vain pelkiksi suunnitelmiksi.
Mutta viimeistään Perjantaina päätös niiden pitämisen suhteen oli vihdoin varmistunut.
Nyt ainoaksi ongelmaksi tulisi vain niistä muille infoominen ja jengin bailu fiiliksien nostattamisesta!

Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen keskustasta tarttui mun ja Jennin mukaan TODELLA suuri määrä ruokatarvikkeita, alkoholia ja muutamat vaatteet jotka niinku hieman heräteostoksina tehtiin.
Sain jopa viimeinkin hommattua rikkimenneen piuhan tilalle uuden, että sekin oli niin kiven alla.
(kannettavalta piuha, strekkoihin jotta kuulen winapin KUNNON kaijuttimista). Mainiota.

Illan ehdottomiksi hiteiksi nostettakoon;
Kesäkumi piisi 2008 , M.Pokora They talk shit about me ,nää raiku aina kello 01 astiin?

Keitä kaikkia täällä asunnossa sitten oli ja vieraili on mulle vielä hieman epäselvänä. Saavutin humalatilan aika aikaisessa vaiheessa ja kellon ollessa 22 se oli jo niin taivaissa. Että siitä eteenpäin asiat on mulle todella isoo kysymysmerkkiä ja silmien pyörittelyä. Tämä ja kaikki muu selvinee minulle huomenna kun tehdään Jennin kanssa sama vuoro, duunissa.

Tänään oon pitänyt ns. vapaapäivää lähes kaikista. Oon dissannu ihmisten viestit, puhelut.
Poikkeuksena Minna, jonka kanssa eksyiltiin noin. 3tunnin ajan motarilla :D, tossa muutama tunti sitten. Koitettiin löytää Espooseen ja varmaan löydettiinkin (kahdestikkin) ,mutta jotenki ihmeellisesti me päädyttiin sit joka kerta Stadiin. Päätettiin tossa 00. aikoihin luovuttaa ja ajettiinkin mäkkärin autokaistalle iltapalalle ja sit kotiin.
Meidän pitää niin ettiä mestat ensi kerralla päivän valossa.

Tää tuleva viikko tulee olemaan kiireistä aikaa!
Oon niin liekeissä,että ihan kauhulla odotan miten saan narut pidettyä kasassa.
Muutamien viikkojen ajan olen pystynyt elämään ilman kalenteria, sillä olen vietellyt melkein ajatonta lomaa. Mutta tuleva viikko pakottaa mut kyllä jälleen kalenterin kimppuun.

Elän yhä elämäni sekavinta aikaa, mielialani ja tunnetilani ovat järisyttävän voimakkaita.
Jokainen lähelläni tulee ja varmaan saakin mun kiukunpuuskista osansa. Kyllä se tästä:)
Jaksakaa vielä hetki, enköhän mä normaalisoidu jälleen, suotavaa se ainakin olisi.
Mutta kiukunpuuskien seassa piilee yhä pirteäkin Niko ja ootte varmaan rakkaimmat siitäkin saaneet osanne, ja tulette saamaan jatkossakin.
Eli lupaan flippaa suuntaan oikeaan ja vasempaan.

Sain tänään vaatimattomasti maaaailman ihanimman viestin, jollaisen jokainen haluaisi.
"Oih.. Otin ajatuksissani sut mun kainaloon ja aloin suukotteleen sun kaulaa.."

Älä kysy, en kuitenkaan vastaisi.

Kesäloman jälkeen töihin paluu on aina yhtä ankeaa. Kaksi aamuvuoroa takana ja nyt saan nauttia jo ensimmäisestä loman jälkeisestä vapaapäivästä. Eli olo on kerrassaan loistava,taas kerran!

Laitoin itseni ihan tietoisesti sellaiseen tilanteeseen missä ei ehkä voi olla onnellista loppua. Mutta mun oli pakko kokeilla, tiedätkö? Eilisen hetken vitutuksen jälkeen oon taas ihan vedossa ja oon valmis tekeen seuraavan siirron. Oon vaan tässä pelissä niin yksin. Shakki ja matti.

Edelleenkin tunnen aivan suunnatonta tarvetta haalia ympärilleni ihmisiä, 24/7. Vaikka mun ehkä pitäis nauttia yksinolosta. Tuntuu että kaverit on mulle nytten vaan niin suuressa osassa!
Olenkin koittanut viime päivät pyhittää siihen että olen tehnyt heitä tietoiseksi siitä miten tärkeitä ne oikeasti mulle on.

Ihana tunne.

Viikonloppu onneksi on täällä taas (tai ainakin hyvin pian), niin keräännytään yhteen isoon kasaan mun luokse ja vietetään vähän hassua. <3

Ollaan tosin hieman alustavasti yhden frendin kanssa juteltu että oltais lähdetty Tampereelle viikonloppuna. Se voisi kanssa olla ihan loistava valinta. Viime kerrasta on niin pitkä aika, ehkä liiankin pitkä. Niiden murre ja kaupunki on kyllä ihan iloa silmille ja korville.
Sitäpaitsi mun ensimmäinen,varsinainen ihastuksen kohde oli aikoinaan sieltä. Ja sinne kaupunkiin lukeutuukin muutama mun kiva muisto. Toki myös muutama vähemmän kiva muisto on kyseisillä nurkilla koettu :D
Kuten aina.. hyvän jälkeen seuraa jotain vähemmän hyvää.

Huomenna sitten iltaan töihin, mitä ennen pitää hoitaa sata juttua. Pitää mm käydä tilaamassa uusi passi. (rahaa tilille kello 00 jälkeen) Kun poliisiasemalla pitää kaikki maksaa etukäteen. Jonka johdosta mun passille.. tulee silleen ihan pienoinen kiire. Mutta onhan niitä kaiken maailman pika-passeja ja silleen. Ne vaan tietenkin velottaa siitä enemmän, mitä nopeempaa sen haluaa.
Nykypäivänä raha vaan näyttelee niin suurta osaa,kaikessa. Ikävää niille joilla sitä ei ole. :D
Tämmöstä se sitten on. Kesän alussa tulee lomarahaa, normi palkat toukokuulta..sitä ihan menee sanattomaksi pankkitilin sisällöstä. Ja kun se Elokuu lopulta koittaa, niin silmät pyöreenä kattoo tilinsaldoa. Jos sitä saldoa nyt edes on mitä katsoa.

Nyt hyvää musiikkia. Jonka annan viedä mut jonkin asteiseen transsiin.
Toiset polttaa pilvee, niin mulle riittää oma Winamp.

<3llaNikos.

Niko joka on viettänyt yli kaksi viikkoa lomaa, on heräillä vielä tähän aikaan.
Ja Niko joka menee huomenna kello 07 töihin.
Joka siis tarkoittaa että Niko herää kellon ollessa kuusi.
Eli ihan vain muutamien tuntien päästä.

Mutta kun täällä koneella vaan on niin paljon ihmettelemisen aihetta. Huoh.

Useita vuosia sitten oli eräs henkilö jonka jalkojen juureen olisin voinut heittäytyä ja julistaa ikuista rakkautta. No tää henkilö jäi mulle niin suureksi kysymysmerkiksi ja katos ihan tyystin mun näköpiiristä. Kunnes NOIN VIISITOISTA MINUUTTIA sitten löysin sen eräältä sivustolta, viimeksi kirjautuneista. Ja siis mä en enää ees muistanu koko henkilön olemassaoloa tai mitään.
Mutta kuten jo mainitsin 15minuuttia sitten, tässä ollaan.
Pelonsekaisin tuntein. Sillä mulla on nyt joku aivan suunnaton tarve saada joku tähän.

OK, yksi F5 näppäimen painatus ja PAM.
"Niin mä muuten seurustelen edelleen..entä sä?"

Vittu. Jos vaan oisin järkevä mä poistaisin tän kirjoituksen ja olisin niinkuin mitään ei olisikaan.
Mutta toisaltaan tää vaan todistaa senkin miten helppo mä oikeasti olen. Mun pään saa sekaisin ihan vaan oikeenlaisella hymiöllä, esittämällä vaikeaa, pyytämällä mua "katsomaan elokuvia". Tai sitten ihan vaan kirjautumalla jonnekkin sivustolle oikeaan aikaan ja että mä satun huomaamaan sen. Säälittävää.

Oon niin uuno kaikissa näissä jutuissa!

Mutta siis tää yllämainittu henkilö ..no ei saa mussa minkäänlaisia viboja aikaan tällä hetkellä.
Se oli silloin joskus. Oli toki kiva nähä sen kuvat,laittaa sille viestiä, kuulla että se seukkaa.
Ja se tais seukkaa silloin joskus aikoinaan jo ..ja se aika taisi olla sitä aikaa että mäkin olin kai omalla tavallani varattu. Eli tää nyt vaan oli jo niin over ennenkuin edes alko.

Mutta siis mulla on jostain ihan muusta syystä tänään lennellyt perhosia masussa ihan pitkin ja poikin. Enkä mä oikeastaan tajua itseäni,tässäkään suhteessa. Miten joku jota et ole edes tavannu voi saada sun mielen aivan höpsöksi?
Ei välttämättä halua seksiä. Haluais vaan että se joku ois tossa, nukkuis, kääntäisi kylkeä.
Ja jotenkin sit olo on silleen "haluun jotain niin paljon enemmän" ,mutta miten sä voit haluta sellaista mitä ei edes ole? Tai onhan toki. Välissä vain virtuaalinen msn-maailma.

..Ja mun onnella siihen se sitten jääkin. Kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen joka iltaiseksi msn keskusteluksi "Moi,mitä kuuluu?" -- "Iha hyvää,entä sulle?".
Ei,ei,ei. Mä en tyydy enää tollasiin!

Mun ainoa ongelma on että haluan kaiken vaan aivan liian nopeasti!
Kun ne toiset vielä kyselee mun etunimeä niin mä haluan jo viettää niiden kanssa öitä.
Ei niiden tarvi mulle luvata mitään huomisesta, kunhan ne olis tässä ja tänään.

"Onneksi" huomenna 8h töitä, niin saan ehkä tressiä ihan vaan jostain muista jutuista.
On ihanaa kun on aikaa ajatella omia juttuja, mutta joskus sitäkin aikaa on aivan liikaa.

..Illan vaihtuessa yöksi, ne kaikki kuitenkin palautuu mun mieleen.
Ja nyt tuntuu että mun päässä pyörii niin monta asiaa,henkilöä että ei tähän enään neljän tunnin yöunet taida riittää.

Mutta huomenna pyydystän noi masussa lentelevät perhoset ja nopeutan asioita.
Koska muuten tässä käy niin että aika loppuu kesken. Ja miten meidän sitten käykään?
(aikaa on, mutta onko sitä kenelläkään hukattavaksi?)

Outoa kirjoittaa oikealla näppäimistöllä. (en siis ole omalla koneella, vaan fiilistelen porukoilla).
Äiti leipoo alakerrassa..ja muita sitten ei kotona olekkaan. Olisin tuolla alhaalla vain tiellä, joten nyt oli taas oiva tilaisuus valoittaa minun "ah" niin ihmeellisen tavallista elämääni teille.

Eilen sitten pitkä epätietoisuuteni palkittiin ja tiia joka oli laskeutunut Suomeen vain muutamia tunteja aikaisemmin ilmoitti että on ihan täpöllä lähdössä viihteelle. Saijan yökkärit vaihtui hilepileiks ja tytöt saapu mun luokse. Molemmat oli silleen "kenen asunto tää on?".
"Mun tää on,mutta voi näyttää hieman erinlaiselta.. koska tässä äipän kanssa tehtiin just Joulu,Uusivuosi,Juhannus siivoukset rästistä pois!"

Kumottiin muutamat fisut, jotka edelleenkin saa mut yökkäilemään. Koska niitä tuli juotua ihan niin vaan litra liikaa edellisellä viikolla. Miksailin jotain todella outoja paukkuja, jotka kyllä juotavia ja petollisia. Kuten näissä piireissä aina.
Tiian matkakertomukset laukas mussa silleen ihan snadisti matkakuumeen. Ja olisinkin nyt valmis roikkumaan vaikka koneen puskureissa kiinni Kreikkaan asti. Sisälle koneeseen kun ei ole asiaa, ilman latin,latia. Toki voimassahan vieläkin se idea miten mä pokaan jonku lentokentän työntekijän ja saan sit ihan toooosi halvalla niitä matkoja.

Ilta baarissa oli asteikolla neljästä-kybään,joku kasi. Oli hauskaa, olisi voinut olla vaan muutama X siellä (jotka taas osakseen ois piristänyt iltaa). Joista mä jo melkeen kerkesin uumoilla ja näkemään valveunta. Mutta löysin ihan mukavan korvikkeen. Ainoo vaan että asiat meni ristiin,rastiin ja tässä mä taas oon. Katkeran sinkun perjantai illan yhteenveto, galleriapäiväkirjaan. Huoh.
Se todellakin on niin että muutama viikonloppu ilman mitään shutinaa saa mut aina tuolta kiitoradalta suostettua pois. Sitä alkaa jo näkemään sellaisiakin ihmisiä,silmissään pantavan näköisinä että jopa omat kaverit alkaa huolestumaan. Toisaltaan se on taas hyvä asia, koska nyt ne alkaa olemaan siinä pisteessä että ne hommaa keinolla millä hyvänsä mulle jotain viihdettä. ;D

Kaikki mitä tehdään, tehdään silleen tavallaan suunnitellusti. Eli ehkä just oiva veto nyt tähän saumaan onkin muutama kuiva viikonloppu. Koska seuraavista viikonlopuista on tulossa kosteita.

Kyllä,Niko eksyi jälleen sinne pizza mestaan missä ne työntekijät, vaihtuvat asiakkaan, jopa pelikoneet vihaavat minua. Eilen kuitenkin edellämainitut tilanteet olivat saaneet minut hieman pois itsestäni,hetkellisesti. Joten en oikeastaan kerjennyt tajuamaan koko pizzeria reissua.
Olin kiltisti, istuin pöydällä (josta mut sitten toisella kerralla kun pöytä meinas mennä nurin häädettiin pois), olin ja viihdytin randomeja. Joten en kiinnittäny huomiota niihin työntekijöihin. Lisäksi frendi joutu maksamaan ja tilaamaan mun pizzan, joten en ees siinä tilanteessa saanut mitään suurempaa draamaa aikaiseksi.

Nyt muutamien päiväunien ja hynttyyt yhteen jaksojen (jotka naurattaa joka kerta). Ainoana miinuksena että puhuin kun se Virpi. Jotenka puhetyylini ja murteeni on sen mukainen. Joten tänään varmaan selvitettään taas mun syntyperää mestoilla?

Tänään olen valmiina rakkaudelle.
Joten antakaa sen nyt saatana kohdata minutkin,viimeinkin.

Tänään korkataan skumppa, muutakuin ei ole.

..Me tulemme taas!

Nhaa.

Väsähdin jotenkin ihan tyystin. Hetken olin jo silleen "!haluun jtn säätöö,tänään (TÄNÄÄN)!".
Tiedättekö. Yksin on kivaa ja (häpihäpitsoitsoi) ,mutta kun tulee fiilis et tarvii sen toisen tähän.
Ois ollu kiva nukkua jonku vieressä. Viime viikolla kun siihen taas tottu kun joka yö oli joku vieressä.
Ihan vaan frendi tai sit joku ns.randomi, mutta en jaksanutkaan alkaa näkeen vaivaa ja soitteleen ihmisille tähän aikaan alku-yöstä.

Kokkailin jotain maailman yksinkertaisinta safkaa, mutta silti aivan sairaanloisen hyvää MAKAROONILAATIKKOA. Oi. Voisin jopa sanoo että tää on melkein parempaa kuin äidin tekemä. Tai ainakin hyvänä kakkosena. Vaikkakin äidin ruuat on aina kaikista ihanimpii ja maukkaimpii. Yllättävää, aika moni sanoo aina näin?

Tänään kieltäydyin mäkkärä safkasta. Vaikka kävin henkien taiston pääni sisällä.
Menenkö / Enkö mene?
Olisin ehkä mennyt, mutta nyt mun on koitettava säästellä noita viimeisiä rahoja.

Palkkapäivä olisi 15. Paskat massithan sieltä tulee, koska oon vaan lomaillu.

Tänään oisin voinu olla jopa valmis menemään töihin, hetkeksi. Ei sillä että mulla ois ollu tylsää. Mutta jotenkin vaan kun kävi duunissa tänään ja näki kaikki ne tyypit.. pla.
Lisäksi meillä on ilmassa pientä draamaa, jos kaikki merkit nyt oikein voisi tulkita.
Jotenka en haluis missaa hetkeekään :D Mutta pääsen keskelle sitä miljöötä sitten taas ensi Tiistaina. Silloin mä taas haluisin juosta ja lujaa, kattoo nyt.
Tätä jaksoa ei vaan voi missaa.

Näin tänään erästä typyy jolla on laskettuaika 25.8 Maanantaina. Ettäkun sen maha oli iiiiiso.
Voi että kun se oli täpinöissään ja innoissaan. Olisin minäkin! ja olenkin.
Koska se että joku sulle rakas ystävä saa lapsen niin se muuttaa aina kaikkien elämää.

On ikävää ensiksi menettää baari-kaveri 9 kuukaudeksi. Sitten sitä jotenkin toivoo että sen synnytyksen jälkeen kaikki on taas niinkuin ennenkin.
Vaikka mikään,koskaan ei palaa enään ennalleen.

Olen toki iloinen, sillä se iloisuus ja odotus mikä siellä kodissa oli ..se oli jotain niin käsin kosketeltavaa. Ne kaikki vauvan vaatteet, rattaat, syöttötuolit.. Se oli niin aitoa,onnellisuutta.
Ihan herkistyin.
Sillä yksi asia joka minusta kaikille maailman lapsille tulisi suoda on turvallinen koti ja vanhempien rakkaus.
Ikävä kyllä näin ei aina ole.
Sitä ei pysty käsittämään, sitä ei ehkä edes halua käsittää.

Joten tunnen itseni itsekkääksi.
Kaipaan jotain yhteisiä dokaamis kertojamme ja mietin miten niiden laita on esim.vuoden päästä?

En kuitenkaan halua lapselta hänen äitiään riistää yhteisiin baari iltoihin, kaupungilla hyrräämiseen, älyttömien teinivuosien jatkamiseen.. Äh.
Yksi lapsi enemmän jolla on molemmat vanhemmat, ihana koti, turvattu lapsuus. Se on asia jonka puolesta meidän kaikkien tulisi tehdä, no vaatimattomasti sanottuna, kaikkemme.

Ja nyt kun mietin..
Eihän kaiken tarvitsekkaan palata entiseen. Emmekö me nimenomaan jossain vaiheessa kironneet yhdessä miten ainainen juhlimen alkoi jo vituttamaan ja maistumaan puulta?

Ja se mitä me koimme ennen. On jo kerran koettu ja eletty.
Nyt meidän on aika kokea jotain niin uutta ja ihmeellistä.
Ja se on se että susta tulee Mirka äiti<3

..Ja minä.
Olen onnellinen, jos te minun ympärillä olevat olette onnellisia.