IRC-Galleria

Jälleen kerran pieni päivitys. (tämäkin toki on vain sitä huomion hakemista, v*tut)

"Mitä kuuluu?" On edelleen aika yleinen asia johon törmään. Heti "BB-NIKO" huutojen jälkeen hyvänä kakkosena ainakin. Tämä kuitenkin on kysymys johon en pysty vastaamaan. Sillä en itsekkään tiedä mitä minulle kuuluu. Periaatteessa elän elämäni kivointa aikaa, periaatteessa tämä kaikki on yhtä helvettiä, josta tekisi mieli paeta mahdollisimman kauas.

Viimeisen viikon aikana olen törmännyt tietynlaiseen saamattomuuteen ja laiskuuteen. Olisi ihanaa vaan jäädä kotiin makaamaan neljän seinän sisälle. Mutta silti osa minusta haluaa olla liikkeellä aivan kokoajan. Helppoa tämä ei missään nimessä ole. Joudun taukoamatta miettimään mihin uskallan liikkua, kenen kanssa liikkua ym. Juuri se asia jota eniten vihaan. En missään nimessä haluaisi rajoittaa elämääni muiden ihmisten takia. En kuitenkaan pysty sulkemaan korviani ihmisten kommenteilta, en pysty sulkemaan silmiäni ihmisten katseilta. Kestän ne, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.

Ahdistuneisuus on noussut myöskin suureen asemaan viime päivinä. Tällä hetkellä takana on jo liian monta yökerhosta poistumista kesken illan, liian monta kaupasta poistumista kesken ostoksien, liian monia paikkoja joita olen joutunut jättämään väliin ahdistuksen takia. Tiedän että yhtä nopeasti kuin tämä kaikki tuli se myöskin saattaa hävitä. Jäänkö odottomaan ehkä parempaa huomista? Vai elänkö tässä hetkessä, tilanteesta riippumatta?

Nyt todellakin meinaan keskittää voimavarani jonkin pysyvämmän asian rakentamiseen. Haluan kuitenkin luoda itselleni huomisen päivän ja sitä seuraavan. Olisi ihanaa saada jotain minkä takia elää ja rakentaa sitä parempaa huomista. On vain niin helppoa mennä tämän kaiken mukana, mutta jossain vaiheessa se virtakin pysähtyy. Silloin olen hukassa.

Kunhan en vain turhautuisi. Vielä jaksaa, jaksaa ja jaksaa.

(nyt lisäyksenä tähän ..koska tämäkin homma käsitettiin väärin)
Se että te "pikkuset" pyydätte nimmareita, kuvia. Ei ole se asia joka minua niinkään ahdistaa. Vain se negatiivisuus johon myöskin olen törmännyt. Ja lähinnä kirjoituksessani puhun siihen miten ihmiset käyttäytyvät minua kohtaan ravintoloissa ym:)

VITSI KUN NOI MAAJUSSILLE MORSIAN OHJELMAN POJAT ETSIVÄT MORSIAMMIA.
m ä o o n t ä ä l l ä t o l l e y h d e l l e !.haha.
rakastan punaviiniä ja teitä<3 .joten nyt halloweeni!
, lähen tonne landelle. Osaan käsitellä possuja ja kaikkee. Ja sua peipe;)

Meinasin tuossa hetki sitten revetä liitoksistani. Niin hyvässä kuin pahassakin. Tai jtn.

"Big brother talon asukkaat saivat suihkurusketus kaapin käyttöönsä" WTF?.

Tällä viikolla niille on raahattu melkeimpä kaikki ne asiat silmien eteen joita minä toivon taloon. Taisimpa jopa muutaman kyyneleenkin tirskauttaa ilmoille. Mahtavaa.
Tuontanto saa minut ärsyyntymään vielä täällä siviilissäkin. Pienet sille \o/

Seuraavaksi varmaan saan netistä lukea miten asukkaille järjestetään "Niko teema kekkerit".
Asukkaat heräävät uuteen päivään pikkuisten koirien juoksiessa heidän sänkyihinsä. Verhot aukeavat ja pihalla istuu Johanna Tukiainen kurpitsa kainalossa, radioista pauhaa Britney.
Ja kyllä, näissä pileissä "väkivaltainen käytös on sallittua" ja jokaisesta särkyneestä lasista saa yhden kokonaisen yön yläkerran sviitissä.

Ja kyllä tuotanto, kannattaa toteuttaa. Saatte mielipuolisen asukkaan raivoamaan ja vuodattamaan tuonteitaan päiväkirjassaan. Palsta tilaa lehdistä. Kun ei sitä itse talon tapahtumista viime päivinä ole saanut :)

Mahtavaa. Toki voihan suihkurusketuksessa olla kyse siitäkin että saadaan asukkaat erottumaan seinistä, nehän olivat meinaan aika vaalean sävyiset (niin ne seinät nimittäin).
Ihanaa. Nyt vaan veikkaamaan ketä heistä onkaan tulevan Sunnuntain ruskein asukas?
Itse äänestys tulos kun ratkesi sillä hetkellä kun ne meille taviksille kerrottiin.

Ja kyllä, lue tämä teksti hieman huumori mielessä. Eihän tässä edes ktn dissattu.
No ehkä hieman tuotannon porukkaa, mutta sekin kaikki rivien välistä luettavissa:)

..Kyllä hieman pooootuttaa!

Tänään mun piti tosissaan sivistää itseäni ja seurata ensimmäistä kertaa tämän kauden Idolssia.
(jostain kumman syystä tää formaatti mennyt hieman ohi tänä vuonna..)!

Viime viikolla sattui aika jännä tilanne, keskustassa. Oltiin frendin kanssa näyteikkuna ostoksilla ja meitä vastaan käveli sitten tosiaan jotku näistä idols tyypeistä.
"Toi oli bb-niko!" kuului takaa.
"Joopajoo, ja keitäköhän noikin mahtoi olla?" nipsu.
"Ne oli tän vuoden idolssista" nipsun frendi.

Eli he tunnisti minut. Minä en heitä. HUIPPUA!. ::D

Pakko sanoa että jäin aika kylmäksi ton äsköisen lähetyksen jälkeen. Noista pojista en ainakaan tällä erää lähtis ketään kruunaan voittajaksi (milloin ohjelma ikinä loppuukaan).
Ei ees ketään KP (kyllä ..te tiedätte;D) tyyppiä. Sehän se kaiken ratkaisee, no ei ehkä kuitenkaan.

Eli ainakaan tämän illan perusteella minusta ei tullut tämän ohjelman suurinta fania.
Ehkä jään kuitenkin odottomaan milloinka nämä neitokaiset valloittavat lavan, sen meinaan tsekkaa.
Ainoo plussa (+) oli ehdottomasti tää donkkareiden hyvää yötä ja huomenta -versio josta olivat tehneet musavideonkin.

Taidan lopettaa tosi-tv:n kattomisen kokonaan. Onhan se jo niin nähtyä.

<3

Kirjoittaisinko, enkö kirjottaisi?
Ihan sama mitä kirjoitat muodostat kuitenkin lauseen joka ymmärretään niin väärin.

Edelleenkin olen vain mennyt ja tullut. Lähimmäisten huolenpito on ollut aivan valtaisaa, siitä kiitos kaikille heille! Eilen illalla kuitenkin kaverin kanssa ajelemassa ollessamme huomasimme että oikeastaan koko tämän ulkomaailmassa oloni aikana emme ole kertaakaan puhuneet tunteistani tai tuntemuksistani. Kaikki keskustelut ovat vain niin pintapuoleisia. Se hieman ahdistaa, milloin pystyn oikeasti avautumaan ensimmäistä kertaa? Sillä tässä vaiheessa se alkaisi olemaan jo hieman ajankohtaista. Enhän voi paeta näitä keskusteluja kuitenkaan loputtomiin.

Tällä hetkellä en haluaisi mitään ylinmääräistä tressiä niskaani, mutta tältäkään ei ole vältytty.
Mm. Ihminen jonka toivoin olevan täällä kun tulen talosta ulos ..ei ollutkaan täällä. Tai oli, mutta ei minua varten. Asia jonka vuoksi niin kovin usein talossakin itkin. Mutta toisaltaan.. tätä minä uskalsin pelätäkkin (jo ennen taloon menoa).
Lisäksi isäni.. hmm. Tämänkin kai tiedostin jo ennen taloon menoa, mutta ei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Vaikka näihin asioihin koitti muka varautua ja miettiä jo etukäteen "mitä jos näin tapahtuisi?".
Niin silti ne satuttavat ja saavat miettimään "Oliko tämä kaikki todellakin sen arvoista?".

Kai tämä kaikki sitten oli sen arvoista.

Useita delete nappula painalluksia.


En ole vielä hetkeksikkään pysähtynyt paikoilleni ja miettinyt tätä kaikkea.
Ympärilläni on taukoamatta häärännyt erinäisiä ihmisiä. Ystäviä, tuntemattomia ym.
Paikoilleen jäämisen tunne pelottaa ja ahdistaa. Tiedän romahtavani lähipäivinä.
Nyt vain ei ole sen aika. Haluan pysyä vahvana edes hetken. Elää tässä kuplassa joka on päässäni.

Haluan kiittää ihmisiä jotka ovat jaksaneet ajatella minusta viime päivinä positiivisesti.
On ollut ihanaa huomata että teitä on ilmeisenkin paljon.
Mutta niin paljon kun kuulen hyvää, kuulen myös pahaa.

En koskaan halua teidän hyväksyntää Torstai yön tapahtumista. Sillä se oli teko jota ei voi hyväksyä.
Eikä pidäkkään. En hyväksy sitä itsekkään.

Taloon meno on aina helppoa. Mutta sieltä pois lähteminen ei.
Se mitä niiden seinien sisällä oikeasti liikkuu päässä ..taitaa jäädä ikuisesti taloon.
Se kuva ei välity television kautta koteihinne, ei lehtien sivuilta, eikä netin.

Kiitän ja pyydän anteeksi.

tässä mä olen. keskellä KAAOSta!

Krapulan ja suunnattoman morkkiksen saattelemana pitäisi vielä tämä ilta jaksaa baanalla!
Olisi niin helppoa vain hymyillä ja sanoa "Joo,kaikki on ihan hyvin".
Vaikka todellisuudessa tää kaikki on niin kaukana hyvästä, niin kaukana.
Mun vaan pitäisi niin jäädä tänään kotiin, mutta se ei ole edes varasuunnitelmana.
Koitan kasata taas kerran särjetyn palapelin palasia yhteen.
Kerta toisensa jälkeen se tuntuu yhä vain turhauttavammalta.
Entä jos nyt kävikin oikeasti niin että rikki on ja pysyy?

En tiedä miksi minun edes piti vastata kysymykseen, johon hänellä oli jo mielessään vastaus.
Olisimmeko säästyneet tältä kaikelta?
Vai onko niin että jotku asiat, mielipiteet tulisi pitää toisinaan omana tietonaan?

On turhauttavaa puolustaa asiaa, jonka itse tietää oikeaksi.

NYT .

Mä vielä hetken mietin. "Miksi ihmeessä näin pääsi tapahtumaan?"
Mutta se mitä eilinen yö toi tullessaan, tämä ilta vie mennessään.

Kukaan tai mikään ei ole ikuista.
Ja jo ennen sen loppumista, me kai saimme varoituksen.
Emme vain huomanneet sitä.
Vai huomasitko sinä?

Ensimmäistä kertaa minun on pakko sanoa että en kertakaikkiaan useasta yrityksestä huolimatta saa aikaan tekstiä, jonkalaista olisin halunnut kirjoittaa.
Flopannut Keskiviikko ilta, helsingin lihatiskillä (+40). Ei kuuluvuutta puhelimessa, liki vuorokauteen ja muutama v*tun törkeä tekstiviesti henkilölle ____!

Voisin niin kirjoittaa jäähyväiset.

"Hei,rakkaat nalle45 ja jokkepappa60 anteeksi että mua ei kiinnostanut. En ollutkaan niin läheisyyden kipeä mitä kuvittelin olevani. Mutta kiitos tarjouksesta, raha olisi tullut tarpeeseen.
Ja te _PIIP_ asiakaspalveliat, anteeksi että haukuin teidät mailissani. Kysytte varmaan miksen soittanut asiakaspalveluunne? Jostain syystä olin mustalla listallanne yhden KOKONAISEN päivän ajan, joten soittelut teille ja muille jäi hieman vähemmälle. "Kaikki asiakaspalveliamme ovat juuri nyt varattuina, palvelemme teitä mahdollisimman pian",senhän minä kuitenkin olisin vain kuullut?
Ja sinulle henkilö X, anteeksi törkeistä viesteistäni..jotka eivät edes minun puhelimestani tulleet. Syy taisi selvitäkkin jo muutamaa riviä ylempää, miksen tekstannut omasta numerostani. Et sinä oikeasti kai ole kusipää. Se että ehdotit viestissäsi miten minun tulisi hommata ihan vaan joku pano, ja mennä sen luokse (lue; jätä mut rauhaan, tee se jonku toisen kanssa ..ainakin tänään). Sehän oli ihan hyvä idea. Eihän mulla kai voi tunteita ollakkaan?"

Minnan facebook status "valmistautuu henkisesti vkonloppuun". Taidan ottaa neuvosta vaaria ja aloittaa itse saman prosessin. Sillä nyt jos koskaan pitää olla valmiina.
Tää startataan huomen aamulla 09 parturista. Mahtavaa. Olenkin jo odottanut milloin lippalakin käyttö vaihtuu jälleen laitettuun tukkaan.
Lisäksi kuulin että tätini ja serkkuni tulevat tänne Lauantaina, ihan vain käymään. Heidät bongattu varmaan viimeksi kaksi vuotta sitten. Joten jo ihan vain muistinvirkistämiseksikkin (onko toi sana?) aivan loistavaa nähdä heitäkin!

Kyllä kaikki on tarkoitettu tapahtuvaksi.
Se kaikki ei vain ehkä tapahdu niin nopeasti mitä olin ajatellut.
Vai tapahtuikohan se kaikki sittenkin aivan liian nopeasti?

Huomenta. Herätys nolla viisi, vitsi että pitikin osua aamu invis just mulle.
Asia ei toki haittaisi jos olisin jo tuolla sängyssä ja tuhina vaan kuuluisi.
Mutta kun olen tässä koneella ja join juuri viimeisen huikan Edistä.
Lisäksi takana on pienet päiväunet, jotka olivat viimeinen niitti tälle mun unettomuudelle.
Lisäksi ulkona näyttäisi olevan täysikuu, sekin ehkä valvottaa. Vai onko se vain myytti?

Ainoa plussa että Saija on vielä msn, ja se tulee kanssa aamuun. Eli en ole ainoa uneton.

Tänään olen pohtinut poistanko kaikki kirjoitukseni ja aloitan ns"puhtaalta pöydältä".
Päätin kuitenkin pitää "pöytäni likaisena" ja jättää kirjoitukseni tänne.
Sitäpaitsi aina ellei jaksa vaihtaa kuulumisia frendien kanssa, niin linkittää ne vaan tänne lukemaan viimeisen päivityksen ja säästyy turhilta puheilta. (LUE;LÄPPÄ).
Muuten voisin painaa vain deleteä, mutta kun tänään näitä lueskelin.. Kaikki muistui niin hyvin mieleen,varsinkin tuolta alusta. Ja lisäksi ne kommentit ja ..kaikki.
Miksi tuhota jotain sellaista millä ei oikeasti ole mitään väliä?

Ei nämä kirjoitukset avarra mun elämääni juuri lainkaan, kenellekkään.
Koska näitä lukiessani itsekkin olin silleen wtf?
Lukeeko näitä kukaan?

Nämä ovat niin mitäänsanomattomia juttuja, jotka hukkuvat virtuaalisen maailman syövereihin sinä hetkenä kun painan "tallenna" nappulaa.
Sitäpaitsi tää on mulle jonkinlaista terapiaa. Illalla kirjoitan, aamulla luen. Ja mietin, ei oo totta.
Oliko mulla tommonen fiilis eilen?

Oon niin tuuliviiri vallaton, että tää on periaatteessa mulle semmoinen muistivihkonen.
Mikset kirjota vihkoon ja laita pöytälaatikkoon?

Koska peipe me eletään 2000lukua ja kaikki on verkostuneita.
Ja se mikä ennen oli erinlaista, onkin nyt niin kovin tavallista.
Paras tottua ajatukseen.!

Huomenna sitten noudan mun uuden passin ja korkkaan sen samantien!.
Eli huomenna radalle. Ja kyllä. Multa kysytään lähes poikkeuksetta peiffei.
Huomenna ei tietenkään kysytä, kun kerrankin ois passi jota kehtais näyttää.
Niin kuvan kuin ulkoasunsakin takia.
Edellinen passi on ..no, ei sitä kaikki passiksi tunnistaisi jos näkisi. Sanottakoon niin:)
Ja se kuva:D, ei hyvää päivää.
Ja sit kaiken kruunas mun nimikirjoitus.
Ohhoh, niin ihmettelen miten mä olen vuosikaudet sen turvin todistanut henkilöllisyyteni.

Lisäksi ootan mielenkiinnolla, näenkö huomenna vihdoinkin sen yhden?
,jos näen laitan sen pieneen peltirasiaan ja laitan taskuuni ja vien kotiin<3

Hei, olen vainoharhainen. Lisäksi osaan olla humalassa kauhea, niin kovin kauhea.

Takana on sellainen krapula ja morkkis,että ei toista miesmuistissa. Näin oli tarkoituskin.
Olimme virallisesti, niin epävirallisesti päättäneet ystävieni kanssa että tänä viikonloppuna ollaan tooosi humalassa. Ja ensi viikonloppuna vielä enemmän. JOS näin tulee tapahtumaan..
Minut a. Noudetaan putkasta tai b. Löydän itseni vatsahuuhtelusta.
Toinen näistä on koettu, kumpi? -On asioita joita ei kaikkien tarvitse tietää. Nyt ja aina.

Lauantai aamu käynnistyi varsin mielenkiintoisesti. Heräsin nimittäin 07.16 puhelun pirinään.
"No mo, ootko tulossa duuniin?" -Joonas.
"No ehkä?" -Niko.
Olin jo 16 minuuttia myöhässä. Saavuin töihin sitten 07.35 todella mielenkiintoisen näköisenä.
Yleisimmät kysymykset ei toki olleet päivän aikana "Mistä teiltä löytyy makaroonit?"
Vaan sain vastailla kysymykseen "Onks darra?". Ei. Minulla ei ollut krapulaa.
Toisinaan vaan yöhön asti valvominen ja mesessä elämänsä avartaminen muille eivät kulje käsikkäin.

Jaksoin töissä loistavasti. Sillä illan bileet ja pitkästä aikaa viimeinen viikonloppu töissä pyörivät vuorotellen ja välillä päällekkäinkin mielessäni ja mielen vieressä. Uskomatonta.
Pileet jotka olivat jo melkein muutamankin kerran meinanneet jäädä ihan vain pelkiksi suunnitelmiksi.
Mutta viimeistään Perjantaina päätös niiden pitämisen suhteen oli vihdoin varmistunut.
Nyt ainoaksi ongelmaksi tulisi vain niistä muille infoominen ja jengin bailu fiiliksien nostattamisesta!

Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen keskustasta tarttui mun ja Jennin mukaan TODELLA suuri määrä ruokatarvikkeita, alkoholia ja muutamat vaatteet jotka niinku hieman heräteostoksina tehtiin.
Sain jopa viimeinkin hommattua rikkimenneen piuhan tilalle uuden, että sekin oli niin kiven alla.
(kannettavalta piuha, strekkoihin jotta kuulen winapin KUNNON kaijuttimista). Mainiota.

Illan ehdottomiksi hiteiksi nostettakoon;
Kesäkumi piisi 2008 , M.Pokora They talk shit about me ,nää raiku aina kello 01 astiin?

Keitä kaikkia täällä asunnossa sitten oli ja vieraili on mulle vielä hieman epäselvänä. Saavutin humalatilan aika aikaisessa vaiheessa ja kellon ollessa 22 se oli jo niin taivaissa. Että siitä eteenpäin asiat on mulle todella isoo kysymysmerkkiä ja silmien pyörittelyä. Tämä ja kaikki muu selvinee minulle huomenna kun tehdään Jennin kanssa sama vuoro, duunissa.

Tänään oon pitänyt ns. vapaapäivää lähes kaikista. Oon dissannu ihmisten viestit, puhelut.
Poikkeuksena Minna, jonka kanssa eksyiltiin noin. 3tunnin ajan motarilla :D, tossa muutama tunti sitten. Koitettiin löytää Espooseen ja varmaan löydettiinkin (kahdestikkin) ,mutta jotenki ihmeellisesti me päädyttiin sit joka kerta Stadiin. Päätettiin tossa 00. aikoihin luovuttaa ja ajettiinkin mäkkärin autokaistalle iltapalalle ja sit kotiin.
Meidän pitää niin ettiä mestat ensi kerralla päivän valossa.

Tää tuleva viikko tulee olemaan kiireistä aikaa!
Oon niin liekeissä,että ihan kauhulla odotan miten saan narut pidettyä kasassa.
Muutamien viikkojen ajan olen pystynyt elämään ilman kalenteria, sillä olen vietellyt melkein ajatonta lomaa. Mutta tuleva viikko pakottaa mut kyllä jälleen kalenterin kimppuun.

Elän yhä elämäni sekavinta aikaa, mielialani ja tunnetilani ovat järisyttävän voimakkaita.
Jokainen lähelläni tulee ja varmaan saakin mun kiukunpuuskista osansa. Kyllä se tästä:)
Jaksakaa vielä hetki, enköhän mä normaalisoidu jälleen, suotavaa se ainakin olisi.
Mutta kiukunpuuskien seassa piilee yhä pirteäkin Niko ja ootte varmaan rakkaimmat siitäkin saaneet osanne, ja tulette saamaan jatkossakin.
Eli lupaan flippaa suuntaan oikeaan ja vasempaan.

Sain tänään vaatimattomasti maaaailman ihanimman viestin, jollaisen jokainen haluaisi.
"Oih.. Otin ajatuksissani sut mun kainaloon ja aloin suukotteleen sun kaulaa.."

Älä kysy, en kuitenkaan vastaisi.